Kyllä onkin mukava viettää laiskotellen iltaa, kun sade ropisee kattoon. Voi miten makeasti nukuinkaan sen jälkeen, kun äiskän kanssa kävimme tutkimassa lähimetsän hajuja. Siellä onkin tosi paljon kaikkea nuuskittavaa, vaikka olen kyllä pannut jo nyt merkille, että MunIhmiset ei juurikaan vaivaudu nuuhkimaan. Tosin miten ihmeessä ne edes ylettyisivät niin korkelta nuuhkimaan. Jo näin pienenä ymmärrän, että me koirat olemme tässä asiassa paljon ihmisiä etevämpiä.

Pitänee heti kertoa kissoista. Mun uudessa kodissa niitä on kaksikin kappaletta. Tahtoisin niin leikkiä niiden kanssa, mutta ne tuntuvat olevan kovin ylpeitä. Piu (niin se on kait se erivärinen) uskaltautuu jo vähän lähemmäs. Me jopa hetken aikaa oltiin nenät vastakkain, tosi vaan hetken. Pulmu, se joka on mun värinen istuu kuin patsas uunin päällä. Kissat ovat outoja. Vaikka kuinka tekeydyn pieneksi ja kaikilla ilmeilläni yritän tehdä selväksi, että oltais kavereita, ne vaan kummallisesti suhisevat. En oikein ymmärrä, mitä moinen suhina tarkoittaa. Meillä taitaa olla vaikeuksia ymmärtää toisiamme.

MunIhmisten kanssa pärjää paremmin. Ihmiset ovat vähän hassuja. Niillä on outoja vaatimuksia, joita olen toki yrittänyt tehdä niiden mieliksi. Esimerkiksi en saa ruokakuppiani ennenkuin minun on istuttava. Muutenkin ihmisillä on kummallinen tarve sanoa minulle jatkuvasti samoja sanoja kuten 'tänne' tai 'EI'. Hetihän tuollaiset sanat oppii ja mitä ne tarkoittavat.

Taidan jatkaa uniani. On tässä vielä jokunen tunti ennen iltaruokaa. Kirjoittelen taas lisää, kun on jutun aihetta. Oon luvannut MunIhmiselle, että ne saa myös tänne kirjotella. Joten käykäähän taas lukemassa.