Tiitun päivittäistä touhua ja kehitystä seuratessa, joskus häivähtää huolen häive mielessä. Sitä toivoo paljon keppejä, metsälenkkejä, hajuja sun muuta yhteistä tekemistä. Kaiken perustana on terve iloinen koira, joka ilman sairauksia, rakennevikoja ja kaikkea sellaista saa elää hyvän pitkän koiran elämän.

Pieni pessimismi tuppaa iskemään lukiessa paperille kirjoitettua totuutta koirien terveysongelmista. Tässä suora lainaus juuri hyväksyttäväksi esitetystä saksanpaimenkoirien jalostuksen tavoiteohjelmasta.

"Jos Suomessa olisi ollut rekisteröinnin edellytyksenä lonkkavian suhteen sama määräys kuin Saksassa, 1996-2005 rekisteröidyistä pentueista olisi puolet jäänyt rekisteröimättä."

Me ehkä luulemme Suomessa tietävämme ja osaavamme kaiken, mutta korjattavaa on todella paljon. Eikä saksanpaimenkoira ole ollenkaan ainut rotu, missä terveysongelmia on. Yhtälailla samojen ongelmien kanssa ollaan tekemisissä myös valkoinenpaimenkoira-rodun kanssa. Usein jalostus sanalla on hyvin kielteinen sävy. Terveysongelmien korjaamisessa on jalostus kuitenkin tärkeässä roolissa. Millä perusteilla sukuaan jatkamaan oikeutetut koirat valitaan?