Säät ovat heitelleet laidasta laitaan. Ehdittiin jo nauttia talven iloista ja nyt on joulu tulossa, mutta alkusyksyn sää. Tänäänkin oli useita lämpöasteita, kun suuntasimme Tiitun kanssa lähimaastoon lenkille. Huruttelimme autolla läheiseen kalasatamaan tutkimaan talkoilla tehtyä uintipaikkaa. Kalasatama uinui aamun hiljaisuudessa. Panimme Tiitun kanssa tyytyväisenä merkille, että rantaan oli merkitty oikein opasteella myös koirille oma uintipaikka. Luultavasti se tulee olemaan ensi kesänä ahkerassa käytössä.

Kalasatama on varsin idyllinen paikka. Siellä riittää paljon mielenkiintoista tutkittavaa. Kävimme laitureilla ja aallonmurtajalla. Bongasimme jopa yksinäisen joutsenen lahdelta. Kuten asiaan kuuluu ei tälläkään reissulla selvitty ilman takapuolimaassa-hepuleita.

Tiitu ei ole aiemmin vielä ehtinyt uintitaitoaan näyttää. Tänään Rytikarissa Tiitu sitten sai sellaiset hepulit, että siinä samassa hankki ensimmäiset kokemukset vedestä ja siitä, että se kannattaa. Uimisesta ei oikeen vielä voi puhua. Sen verran holtitonta homma oli veden pärskyessä ja neidin yskiessä vettä. Yllä olevassa kuvassa homma on vielä jotenkin hallinnassa. Tiitu kiersi rannassa olleen ison hiekkakasan ja syöksyi täydellä vauhdilla kohti vettä. Vesirajassa täyskäännös ja sama uudelleen.

Yksi kerta sitten vauhtia oli sen verran liikaa, että jalat eivät enää pohjanneet. Onneksi sain nauramiseltani tapahtumasta muutaman kuvan. Ne ja muitakin kuvia Rytikarista löytyy kuvagalleriasta. Mitään kammoa veteen ei Tiitulle todellakaan jäänyt, päinvastoin. Kun tuo ilma ei nyt mikään helteinen ollut ja vesikin varsin kylmää, siirryttiin vähitellen pois rannasta. Lämpimään autoon kelpasi sitten mennä väsyneenä, mutta onnellisena kuivattelemaan turkkia.