Ollaan viimeinkin pääsemässä vammoista ja Tiitu käyttää jalkaansa lähes normaalisti. Kuten diagnoosia tehtäessä arveltiinkin kuukausi siinä meni. Vieläkin epätasaisessa maastossa Tiitu menee etujaloilla ravia, kun takajalat jo hapuilevat laukkaa. Varsinkin loukkaantuneen jalan askelmitta ei vielä ole täydellinen. Viikonloppuna Tiitu pääsikin ensimmäisen kerran yli kuukauteen juoksemaan vapaana jäällä ja metsässä. Voi sitä riemua. Pakko on tuota riemua vielä yrittää pari viikkoa hillitä ja aloittaa liikkuminen vähitellen. Sen verran taukoa ehti kuitenkin tulla.

Kuten tuolta kehitys-sivulta voitte lukea on Tiitun painon kehitystä seurattu pennusta asti. Koirat ovat tuossakin valossa täysin eri maata. Tumppu on pieni ja siro, kun Tiitu taas kaikkea muuta. Tiitu painaa pian kolme kiloa enemmän, vaikkei ole todellakaan mikään ylipainoinen, ja on jo tuuman verran korkeampikin. Alla olevasta kuvastakin voi huomata tyttöjen eron, vaikka kuvaaja ei todellakaan kiinnostanut. Koirissa on myös eroa fyysisesti. Tumppu on nopea ja ketterä liikkeissään, mutta ei selvästikään niin kestävä ja vahva kuin Tiitu. Vaikka Tiitu on pentu ja takanaan kuukauden lenkkitauko, jaksaa se selvästi Tumppua paremmin hengästymättä.

Taluttimessa kulkeminen on paikoitellen yhtä tuskaa. Sitä onkin treenattu viime aikoina melkolailla. Tiitu oppi kuukauden sairaslomalla, että saa kulkea miten tahtoo. Tumpun tulo lenkeille mukaan ei yhtään paranna tilannetta. Olemme kulkeneet vastakkain toinen toisen koiran kanssa tien toisessa laidassa ja toinen toisessa. Ei ole helppoa ei, mutta edistystä tapahtuu ja tutuilla teillä paikoitellen homma jo sujuukin. Viikonloppuna kävimme Kokkolassa kaupunkikävelyllä. Uudet hajut ja ympäristö sai varsinkin Tiitun pään sekaisin ja taluttimessa kulkeminen oli taas melkoista taiteilua. Tumpun kulkiessa muutamia metrejä edellä ei Tiitu malta kulkea vetämättä. No, töitä koirien kanssa riittää ja sehän on mukavaa. Nyt kun viimein aletaan olla terveenä päästään taas treenaamaan kunnolla.