Niin sitä on jo ehditty vaihtaa vuottakin, joten parempaa alkanutta vuotta kaikille. Ehtikin jo vierähtää tovi viimeisestä kirjoituksesta eli päivitetäänpä vähän Suuren Tarhan kuvioita.

Tiitu ei vieläkään ole täysin terve. Varvas on mitä ilmeisimmin parantunut, sillä mitään arkomisreaktioita ei enää varpaasta tule, vaikka sitä pyörittelee ja vääntelee miten. Se on kuitenkin paljon paksumpi kuin muut varpaat. Jalan sitominen aiheutti ensin varvasvälien tulehtumisen, joka parani hyvin antibiooteilla. Seuraava takapakki tuli polkuanturan rikkoontumisesta, mikä sekin johtuu jalan sitomisesta. Nyt onkin menty sitten ilman tukisidettä, mutta antura on ollut pakko suojata, kun siitä lähti lähes sentin kokoinen pala irti. Varmaankin kivulias vamma. Paraneminen on edistynyt ihan kohtalaisesti ja Tiitu käyttääkin jalkaansa jo selvästi paremmin. Toivotaan, ettei mitään uutta enää ilmenisi.

Jalan vammat ovat pitäneet Tiitun lenkit kovin lyhyinä, eikä se ole saanut juosta vapaana metsässä kuukauteen. Treenaamisessakin tuli pakosta taukoa. Kun vielä taloon tuli Tumppu uutena ja lisätään kaikki kehityksen tuomat kuviot, näkyy kaikkien näiden yhteisvaikutus Tiitun käyttäytymisessä selvästi. Molempien koirien kanssa liikkuminen ei olekaan enää niin rauhallista, kuin Tiitun kanssa kaikki oli kuukausi sitten. Niinpä meillä onkin alkanut käytöstapojen opiskelun tukiopetus. Tänäänkin treenattiin melko tovi taluttimessa kulkemista ja toistemme ohittamista. Tiitu tekee kaikkensa päästääkseen Tumpun perään. Selvästikin kontaktin saaminen ja Tiitun motivointi yhteistyöhön teettää enemmän töitä. Selvää edistystä tapahtuu päivä päivältä, joskin pienin askelin. Hämmästyttävää kuinka nopeasti elämän eri tilanteet ja pennun kehitysvaiheet muuttavat koiraa. Tiitun kanssakin tuntuu välillä, ettei sille koskaan ole opetettu tai se ei ainakaan koskaan ole osannut mitään.

Tumppu on kotiutunut erionomaisen hienosti. Ihmettelen kuinka se jaksaa tyynesti kestää kaikki Tiitun lähentelyt ja yhä useammin innostuu itsekin lähtemään leikkiin mukaan. Tiitun vammoista johtuen eivät koirat ole saaneet vielä ulkona temmeltää vaan leikki on ollut sisällä nujuamista. Ensimmäisen viikon jälkeen Tumpulla alkanut vahtiminen on sekin vähitellen laantunut. Enää ei tarvitse jokaiseen ääneen reagoida haukkumalla. Yötkin sujuvat melkolailla hyvin. Ainoastaan kissojen liikkuminen saa Tumpun silloin tällöin ampaisemaan tutkimaan tilannetta. Tumpulla on selvästi varauksellisempi suhtautuminen miehiin kuin naisiin. Kaitsu sai alkuun muutamat mojovat haukut töistä tullessaan. Nyt ei enää vastaavia tilanteita ole tullut vaan luottamus on löytynyt. Vaikka Tumppu onkin vuoden ikäinen ja siten varauduimme mahdollisiin sopeutumisongelmiin, ei sellaisia todellakaan ole ollut.

Hauskaa kuinka hyvin koirat tulevat keskenään toimeen. Ne hakeutuvat todella paljon toistensa seuraan kuten kuvasta näkyy. Varsinkin Tiitu on kovin kiinnostunut Tumpun tekemisistä. Usein koirat nukkuvatkin ihan vierekkäin. Olemme kuitenkin yrittäneet pitää niitä välillä ihan tietoisesti myös erossa toisistaan. Koirien kanssa on käyty Tiitun varpaastakin johtuen lenkillä erikseen päivittäin. Tumppu onkin mainio lenkkikaveri, sillä se ravata jolkuttaa tosi hienosti taluttimessa mukavaa lenkkivauhia. Lenkkien lisäksi on välillä jätetty toinen koira sisälle ja otettu vain toinen mukaan. Yhteisiä ulkoilukertoja onkin mukava käyttää myös treenailuun kuten tänäänkin.

Lisäsin tuonne oikealle oman kuvagallerian myös Tumpulle.