Niinpä niin. Pitkästä aikaa. Pitäisi kirjoittaa useammin. Kuka täällä viitsii käydä vanhoja juttuja lukemassa...

Koirat voivat hyvin. On yritetty käydä treenaamassakin, vaikka kipakkan pakkasjakson aikana kentällä ei muita näkynytkään. Tiitun kanssa kärvistelimme viime viikolla kahdestaan kentällä mittarin näyttäessä -25 astetta. Ihmeen hyvin koirat pakkasissa selvisivät.

Eniten on yritetty saada yhdessä taluttimessa kulkemisesta sujuvaa. Ja kyllä paljon edistystä onkin tapahtunut. Yksin ollessaan molemmat koirat kulkevat todella nätisti. Hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ihmisten, myös potkukelkkailevien, pyöräilevien ja hiihtävien ohittaminen sujuu mallikkaasti. Vaan annapa olla, kun ollaan yhdessä liikkeellä. Jostain merkillisestä syystä kaikkiin "häiriöhin" pitää reagoida paljon herkemmin. Vaikeaa käsittää miksi. Kuitenkin muutamassa viikossa on yhdessä kulkeminen parantunut todella paljon.

Tiitulle tuottaa vaikeuksia joutua "erilleen" laumasta. Kun toinen meistä lähtee Tumpun kanssa eri suuntaan, nostaa Tiitu melkoisen elämän. Tätä jatkuu kuitenkin vain sen aikaa, kun Tumppu on näkyvissä. Päästyämme pois näköyhteydestä kaikki sujuu taas mallikkaasti. Sitten taas välittömästi, kun Tiitu havaitsee Tumpun vaikkapa 100m päässä alkaa se tempoa ja uikuttaa. Tässä onkin työtä melkoisesti kitkeä tämä pois. Hyvähän se on, että tuntee laumansa ja on kiintynyt siihen.

Henna kertoi tehneensä kovasti töitä saadakseen Wandan pysymään hiljaa kytkettynä vaikkapa tolppaan. Tiitu käyttäytyy täsmälleen samoin. Meillä vaan ollaan tämän kanssa vileä pahasti vaiheessa. Tiitu odottaa kiltisti, kun Tumppua ei ole näköpiirissä. Tumpun ilmestyminen tuottaa heti vaikeuksia pydsytellä aloillaan ja hiljaa. Onkin treenattu pihalla Tumpun kanssa Tiitu samanaikaisesti kytkettynä autokatoksen tolppaan. Hyvään suuntaan ollaan menossa ja treenit jatkuu.

Melkoisesti päänvaivaa on aiheuttanut Tumpun varauksellinen suhtautuminen meille tulleisiin vieraisiin. Pientä napsimista on edelleen ja jokainen sisääntuleva saa ärinät tervetulotoivotuksena. Siedätyshoitoa on pyritty antamaan ja onpa meillä jo käynyt useampikin vieras, johon Tumppu on alun epävarmuuden jälkeen suhtautunut ystävällisesti. Kysymys lienee epävarmuudesta ja siihen liittyvästä pelkokäyttäytymisestä. Hyvin kaksijakoinen persoona Tumppu jokatapauksessa on. Nöyrä ja innokas tekemään ja touhuamaan, jonka uudet äkkinäiset tilanteet saavat hetkessä poissa tolaltaan.

Hommattiin sitten vyö ja aloitettiin tyttöjen kanssa "vetotreenit" totuttelemalla valjaisiin. Otettiin heti kerralla kunnon haaste ja lähdettiin molempien kanssa liikkeelle. Puolenkymmentä lenkkiä järven jäällä on tuonut edistystä tähänkin. Paikoitellen kulkeminen sujuukin hienosti, vaikka varsinaisesta vetämistä ei olekaan vielä kysymys. Tässä muutama kuva.

398846.jpg

398847.jpg

Alempi kuva kertoo aika paljon. Koiria kiinnostaa ympärillä olevat hajut paljon enemmän kuin eteenpäin meneminen. Positiivista on se, että ne eivät ole koko aikaa toistensa kurkussa kiinni, kuten kuukausi sitten. Seuraavaksi kaivetaankin sitten sukset esiin ja katsotaan kuinka siksuminen sujuu karvakuonojen kanssa. Ja tavoitteeksi tietenkin osallistuminen canicrossiin ja valjakkohiihtoon tulevaisuudessa.