Käytettiin viikonlopusta osa sekä eilen, että tänään koirien kanssa kylillä. Täältä maalta joutuu aina lähtemään ihan asiasta hankkimaan kokemuksia. Eilen oltiin hihnakävelyllä Kälviän kirkonkylällä. Ristiin rastiin kuljettiin pienen kirkonkylän keskustassa. Koiria ei vastaan tullut, mutta ihmisiä, pyöriä, mopoja, autoja ja jopa junaan päästiin tutustumaan. Molemmat koirat ohittavat kaikki edellä mainitut ilman mitään ongelmia. Taluttimessa kävelyssä sen sijaan on vielä parantamisen varaa. Tiitu varsinkin kohkaa ja vouhottaa aikalailla oudoissa ja uusissa paikoissa.

Tänään oli ajatus sitten mennä Kokkolaan näyttelykoulutukseen Tiitun kanssa. Anne ja Tumppu menivät siksi aikaa kaupunkikävelylle. Eroaminen oli Tiitulle kauhistus. Se ulvoi Annen ja Tumpun perään yhtäsoittoa kymmenen minuuttia. Istuimme sitten molemmat pohtimaan hetkeksi tilanteen vakavuutta ja vähitellen Tiitu rauhoittui. Odottelimme muutamien muiden koirakoiden kanssa näyttelykoulutuksen alkamista, joka sitten ei koskaan alkanutkaan. No saimme hyvää treeniä malttamisessa. Vaikka erinäköisiä ja kokoisia koiria meni ja tuli, oltiin me vain paikoillaan ja katseltiin. Tiitu jopa hetkeksi rauhoittui makaamaan jalkoihini, mikä oli todella hämmästys. Lähtiessämme tutustuimme 8kk ikäiseen tanskandoggipoika Nelsoniin, johon Tiitu rakastui korviaan myöten. Tiitu on edelleen avoin ja sosiaalinen kaikkia koiria kohtaan.

Tumppu ehti kiertää Annen kanssa melkoisen lenkin kaupungilla meidän odotellessa koirakentällä. Tumppu käyttäytyi hienosti. Ohikulkeneet ihmiset ja pöyrät ohitettiin talutin löysänä. Hienoa! Koiria oli osunut vastaan muutamia. Tumppu reagoi kyllä edelleen ohikulkeviin koiriin, mutta lenkin loppua kohti tapaamiset olivat parantuneet selvästi. Jännää onkin, että tässä kotinurkilla Tumppu rähisee ohikulkeville koirille, kun taas kaupungilla koirien kohtaamiset sujuu paljon paremmin. Mistähän tuokin oikein johtuu?

Juuri äsken tuli kaverini yllättäin käymään. Ehdin juuri ja juuri eteiseen, ennenkuin hän kerkesi sisään, Tumpun haukkuessa oven takana. Sitten taas normaalit rituaalit Tumpun kanssa. Tumppu sai haistella vieraan ensin ja totesi tilanteen olevan ok. Voi kuinka paljon nämä tilanteet ovat parantuneet. Tumppu otti vieraan vastaa alku "hälyytyksen" jälkeen todella rennosti ja nukkui lopulta kaverini jaloissa. Tämä päivä taas antoi uskoa siihen, että Tumpun käyttäytymiseen voidaan edelleen vaikuttaa ja epävarmaa käyttäytymistä muuttaa,säilyttäen nuoren koiran iloisuus.