Me ehdittiin jo hetken suunnitella jälkitreenien aloittamista, vaan eipäs ehditty. Oli niin tuulisia kelejä ja nurmet märkiä, että odoteltiin ja odoteltiin. Kuten arvata saattaa aikainen kevät ottaa sitten hetkessä takapakkia. Mites se vanhan kansan hokema meneekään - kevät ajaa tuhansilla vankkureilla, tai jotain. Jokatapauksessa meidän jälkipellolla on näyttänyt jo useampana aamuna tältä.

502530.jpg

Jäniksen jälkiä on ollut todella paljon eikä ne ole jääneet huomaamatta koiriltakaan, kuten kuvasta näkyy.

502529.jpg

Muutenkin kaikki luonnossa liikkuvien eläinten hajut rekisteröidään tosi tarkasti. Ihan pihamme vierestä on menneet ketun jäljet koko talven ajan. Viikolla sattuimme sitten aamulenkillä vastakkain. Koirat menivät ihme transsitilaan ja eikun vetämään jäljelle. Onneksi ne eivät saaneet näköhavaintoa. Oravat, teeret, peltopyyt jne jne kaikkien lähistöllä olon koirat kyllä ilmaisevat. Tiitu oppi todella nopeasti myös joutsenten ja hanhien äänet. Nyt se tuijottelee heti taivaalle, kun vain kuulee lähestyvien joutsenten äänet. Vaikka onkin yritetty olla mitenkään huomioimatta näitä jälkiä, ei se kyllä auta. Toisaalta jotenkin tuntuu oudolta kieltää koiria haistelemasta jälkiä tai olla reagoimatta ympäristöönsä.

Me ollaan sitten oikeasti aloitettu canicross-treenit. Molempien koirien kanssa on käyty (Kaitsu käynyt) juoksemassa. Tänään kävin pienen lenkin niin, että molemmat olivat yhtäaikaa mukana. Toistaiseksi jatketaan nämä treenit erikseen, koska Tumppu on paljon innokkaampi ja jaksavampi. Tiitun pitkäjänteisyys ei vielä riitä yhdessä juoksemiseen. Tumpun kanssa juostiin kolme kertaa vajaa kilometrin matka tosi kovaa (ainakin minulle aivan liian lujaa, sillä reidet huusi happea jo eka vedon jälkeen ja viimeinen oli täyttä tuskaa). Tumppu on innokas juoksukaveri. Se jaksaa vetää yhä kovempaa ja kovempaa, kun sitä kehuu. Ihan niinkuin se oivaltaisi mistä hommassa on kysymys. Tiitun kanssa tyydytään vielä opettelemaan ja pitämään vauhti kohtuullisena. Tavoitteeksi riittää, että Tiitu jaksaisi koko vedon ajan pitää juoksunarun tiukalla, eikä pysähtyisi haahuilemaan poikakoirien merkkejä aurausviitoista. Tuota se vähän tahtoo nyt olla.

Tumppu käyttäytyi tänään jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä hienosti kohdatessaan vieraita ihmisiä. Mökkinaapuri tuli polttamaan risuja järven jäälle. Anne kävi Tumpun kanssa tietty tervehtimässä. Jo toinen kerta, kun Tumppu ei rähissyt. Muutaman uteliaan haukahduksen jälkeen se teki rohkeasti tuttavuutta naapureiden kanssa ja antoi jopa silittää itseään. Tosi hieno tyttö! Samalla kävi naapurin isäntä tyttönsä kanssa järven rannassa eikä Tumppu ärissyt lainkaan näillekään pihaamme "tunkeilijoille".  Ihan selvästi ollaan menossa parempaan suuntaan. Tumpun käyttäytyminen on muuttunut merkittävästi. Se kohtaa nämä tilanteet tutkimalla ja arvioimalla uteliaana vieraita ihmisiä, mitä se ei ennen todellakaan tehnyt. Odotellaan seuraavaa kohtaamista...