Ilmat vaihtelevat nopeasti. Kun viikko sitten kirjoitin talven jatkuvan, oli tänään jo kovin kesäisen tuntuista ja yhä lämpenevää lupaa säätiedoitus. Pahimmat kurakelit hiekkatiellämme alkavat olla takanapäin. Se merkitsi Tiitulle joutumista pesuun oikein shampoosellaiseen. Kylläpä neidistä tulikin valkoinen - todella!

Tänään teimme Tiitulle vuoden ensimmäisen jäljen. Päästiin viimeinkin kokeilemaan mitä viime syksystä oli muistissa ja miten tuo hätähousu malttaa keskittyä jäljellä, kun muuten tahtoo maltti olla kovinkin hakusessa. Kävelin takaperin noin 30m pitkän suoran jäljen ja ruokapussista nappula joka askeleelle. Kepit sai vielä jäädä pois. Tiitu kyllä osaa hämmästyttää. Se ajoi todella mallikkaasti koko jäljen, tehden alusta lähtien rauhallisesti ja maltilla töitä. Kun se vielä viime syksynä kävi kierroksilla niin, että jätti nakin paloja löytämättä, niin nyt se meni tarkasti askel askeleelta ja käytti nenäänsä mielettömän hienosti.

Tiitun malttamattomuus olla paikallaan on oma lukunsa, jota ei oikein aina jaksa ymmärtää. Sen kyllä kestää, kun huomaa miten keskittyneesti se osaa olla silloin, kun on hommia hoidettavana. Päästessään tekemään jotain, mikä on mukavaa toimii Tiitu käsittämättömän keskittyneesti. Sen tämän päiväinen jälki kyllä osoitti. Vaikka Tumppu on yleensä ylitsepääsemätön häiriö, ei Tumpun haukkuminen sisällä avoimesta ikkunasta häirinnyt millään tavalla Tiitun jäljen ajamista. Uskomatonta!

Pohdimmekin Tiitun luonteen piirteitä jäljen jälkeen. Tiitulla on omaa tahtoa ihan riittämiin ja se osoittaa kyllä hyvinkin selvästi milloin asiat eivät sujun sen tahdon mukaan. Positiivisesti käännettynä tuo piirre on myös melkoinen vahvuus, jos ohjauksella ja treenauksella tuon tahdon saa suunnattua oikein. Vaan siinäpä sitä onkin tekemistä. Ohi liitävä perhonen vie hetkessä Tiitun kaiken huomion ja silloin saattaa kaikki muu jäädä.

Kävimme eilen sitten Vaasan näyttelyssä katsomassa valkoisiapaimenia kehässä ja samalla valkkariyhdistyksen vuosikokouksessa. Näyttelyssä oli mukana myös Tiitun sisko Halla, joka pärjäsikin hienosti, kunhan vain Sari hoksasi ottaa sen mukaan kehään :D... Näyttelykehän ympärillä oli mukavan leppoisa ja rento meininki, kaukana siitä ryppyotsaisuudesta mitä joskus kuulee näyttelyihin liitettävän. Myös vuosikokous sujui hyvässä ja rakentavassa hengessä. Mukava oli tavata valkkari-ihmisiä ihan livenä.

Jotenkin oli huojentavaa myös huomata kuinka samanlaista Hallan ja Tiitun käyttäytyminen on. Halla piti välillä juuri samanlaista konserttia kuin Tiitukin. Sukuvika... Odottelemmekin jännityksellä Oulun näyttelyä, kun näitä siskoksia on kolme peräkkäin samassa kehässä :)