Tästä ei ole todellaan helppo kirjoittaa. Luulenpa, että tämä on niitä vaikeimpia ja samalla surullisimpia asioita, mitä koiranomistajalle voi sattua.

Tumppu kävi eilen tiellä rullaluistimilla luistelleeseen tyttöön kiinni. En jaksa alkaa selittämään koko pitkää tilanteeseen johtanutta tapahtumasarjaa. Totean vain suoraan ja hyvin yksinkertaisesti, että vastuu on koiran kanssa lenkillä olleena vain ja yksin minun. Tapahtunutta ei voi, eikä pidä puolustella mitenkään, vaikka toki tätä blogia lukenut voikin löytää Tumpun elämänvaihesta monia syitä tapahtuneelle. Puolusteluksi ei myöskään riitä, että olemme tehneet todella paljon töitä Tumpun kanssa. Ymmärtäneet, jaksaneet ja yrittäneet. Ehkä ei kuitenkaan tarpeeksi...

Vahingot eivät olleet kaikeksi onneksi vakavia. Henkinen järkytys tytölle lienee lopulta se suurin vamma.

Tiedän tasan, että monikaan ei kohdalleen sattuneesta vastaavasta kertoisi julkisesti mitään. Kun kerran karvakuonoistamme olemme alkaneet kirjoittaa, on reilua kertoa myös niistä ikävistä asioista, eikä vain kehua ja iloita, kun asiat sujuvat hyvin. Samalla toivoisin vilpittömästi täällä vierailleilta kommentteja. Jos joku haluaa kuulla mitä oikein tapahtui, ottakoon suoraan yhteyttä, niin kerron kyllä.

Mitäs sitten tästä eteenpäin. En jaksa sitä nyt ajatella. Suoraan voin sanoa, ettei Tumpun tulevaisuus misään tapauksessa kovin valoisalta näytä.