Viimeiset jälkitreenit Tiitun kanssa eivät ole oikein sujuneet. Olemme tehneet edelleen peltojälkiä ilman keppejä. Muutamat edelliset olivat todella huonoja, mutta viimeisin oli jo samaa tasoa kuin tuo blogista löytyvä videomme eli meni jo paremmin. Yhteinen nimittäjä kaikille noille treeneille on Tiitun kiire ja hösöttäminen. Jälkeenpäin pohdittuna se alkoi juoksun alkaessa ja oli silloin pahimmillaan. Nyt tuntuu kuitenkin, että se olisi jäänyt jotenkin päälle, vaikka juoksut oli ja meni. Tiitun tuntuu olevan kovin vaikea keskittyä yleensä mihinkään.

Eilen kävimme Kokkolassa näyttelykoulutuksessa. Se on pitkäveteistä hommaa, sillä paikalla oli lähes 30 koiraa ja kaikki samaa aikaa kehässä. Odotteluaika venyi tosi pitkäksi, mikä sinänsä on Tiitun kannalta pelkästään hyväksi. Se malttoikin odottaa vuoroaan todella hyvin, mutta esiintyminen tuomarille olin sitten ihan muuta. Juokseminen sujui kohtalaisesti, mutta Tiitu ei malttanut seisoa ei sekuntiakaan paikallaan. Meinasi kyllä huvittaa, kun se intensiiviesti tuijotti ja haki kontaktia tuomariin ja minä olin sille kuin ilmaa, vaikka esitin mitä ihmeellisimpiä temppuja saadakseni edes hetkeksi sen huomion. Kävi mielessä, että kukahan siellä kehässä oikeen esittää, ketä ja kenelle. No hyvähän se on, että koira on avoin ja sosiaalinen, mutta voisi se edes silloin kun siltä pyydetään osoittaa pientä kiinnostusta isäntäänsä kohtaan ;) Eipä tuosta kannata paineita ottaa, eikun seuraavaa kertaa odotellessa. Kummallisinta tässä on se, että sitä mukaa kun olemme lisänneet seisomisen treenaamista, niin sitä huonommin se kehässä menee.

Tumppu yllättää taas. On se ihmeellinen koira, oikea persoona. Eilen se kaupunkikävelyllä oli kuin vanha tekijä. Ei rähissyt kenellekään, vaikka vastaan tuli jos jonkinlaista kulkijaa. Pyörätiellä se ohitti samaan aikaan vastaantulevat lastenvanut ja koirakon tosi mallikkaasti. Kun viimeksi treenailimme pihalla molempien koirien kanssa tottista, teki Tumppu kaiken suurella innolla. Se jäi hienosti istumaan perusasentoon, kun Anne käveli 10-15m eteen. Luoksetulo oli ripeä ja iloinen, vaikka me Tiitun kanssa treenailimme häiriönä pihalla. Uskomatonta.

Olemme lisänneet treenikertoja lähes päivittäisiksi, mikä näyttää tuottavan tulosta Tumpun kanssa. Tiitu sen sijaan tuntuu taantuvan jostain ihmeen syystä. Tässäpä loppuun lainaus, joka kertonee miten ajattelen Tiitusta.

Itsevarma koira luo omistajalleen myös haasteita; kuinka motivoida työskentelemään koira, joka on perinjuurin tyyytyväinen itseensä ja elämäänsä eikä siksi kaipaa ohjaajansa hyväksyntää niin suuressa määrin kuin ohjaajaansa tukeutuvampi lajitoverinsa. -Salme Mujunen-

Juuri niin. Voisin kuvitella Tiitun ajatuksia näyttelytreeneissä: "Voisitkos iskä nyt mennä siitä häiritsemästä, kun mulla on tässä vähän tuon tuomarin kanssa jutut kesken. Mitä sä siinä hosut..... ai että sua saa hävetä."