Päivän Keskipohjanmaa-lehti herätti aamupalaa syödessä jutullaan koiran hampaiden pesemisestä pohtimaan asiaa. Alkuun muutamia lainauksia lehdestä.

"- Samalla lailla koirallakin joutuu hampaita pesemään kuin ihmisilläkin, kertoo Eläinklinikka Pipetin ell Pirkko Lahtinen"

"Monien koiranomistajien mielestä koirien hampaita ei tarvitse harjata, jos lemmikille antaa päivittäin luita, joilla se voi hampaitaan huoltaa. - Se on niin yksilöllistä. Joillekin koirille riittää pelkät luut, ja joillakin joutuu harjauksesta huolimatta poistamaan jatkuvasti hammaskiveä, sanoisin kyllä, että varminta on harjata hampaat päivittäin, Lahtinen muistuttaa."

Hyvä, hyvä. Koirien hampaista on pidettävä huolta, ja jos ei muuta keinoa ole kuin harjaaminen niin voihan sitäkin tehdä. Meillä ei ole koirien hampaita harjattu, vaan koirat hoitavat sen itse. Ne saavat säännöllisesti kaluttavakseen tuoreina (ei kypsennetyinä) potka- ja rustoluita. Molempia on pääsääntöisesti tilattu Kennel-Rehun kautta. Potkaluut kalutaan puhtaaksi, mutta niistä jää suurin osa syömättä. Joskus niistä irtoaa pieniä palasia, että on varminta valvoa luiden kaluamista. Rustoluut koirat syövät kokonaisuudessaan. Tiitu jopa hämmästyttävän lyhyessä ajassa.

Luiden ansioksi voidaan hampaiden hoitamisen lisäksi lukea se, että niiden kautta koirat täydentävät mukavasti hivenaineiden saantia (kalsium, fosfori, mangesium, natrium ja sinkki). Erinomainen kirja Koiran ruokinta ja hoito kertoo näin: 1g tuoretta luuta elopainokiloa kohti päivässä riittää tyydyttämään ylläpitotasolla olevan koiran kalsium ja fosforitarpeen.

Tumppu kuvassa eilen pihalla hampaiden pesulla. Tuon jutun takia piti heti tirkistellä koirien suuhun, eikä todellakaan ole huolta, vaikka hampaita ei olekaan harjattu. Zoomailiin kameran kanssa pitkän tovin ennen aamuruokaa Tiitun suuhun. Onnistuinkin saamaan sen haukotellessa hyvän kuvan takahampaiden kunnosta.

Luista vielä sen verran, että niiden syöminen lienee koiraeläimelle varsin luontaista. Meillä sulamattomat luunpalaset oksennetaan pois. Ensin syödään heiniä ja sitten puklautetaan sulamaton palanen ulos. Näin kai koiraeläimet tekevät luonnossakin. Aivan samoin alkukantainen luiden piilottamisvietti löytyy molemmilta koirilta. Sitten ne hakee todella epäilyttävältä näyttävän luun piilostaan ja kaluavat sitä hurmiossa. Eikä meillä mitään ongelmia ole ollut sen kummemmin pahanhajuisen hengityksen kuin vatsan toimimisenkaan suhteen. Näin meillä mennään jatkossakin.