Jopas meni nopeasti kesästä syksyyn. Lämmintä on reilusti alle kymmenen astetta, sataa ja tuuleekin. Lähdettiin silti reippaasti heti aamusella tyttöjen kanssa maastoon kartan kanssa. Tutkimattomia paikkoja riittää edelleen ihan tässä lähiseudulla. Löydettiin mukavakulkuisia hiekkakankaita ja käytiin katsastamassa yhtä ennenkäymätöntä suojärveäkin. Mennessä osuttiin upealle uintipaikalle, jossa voi esteettä liikkua itse rannansuuntaisesti satoja metrejä koiran uidessa ihan lähellä rantaa. Tumppu tietenkin halusi kokeilla. 

871214.jpg

Pienestä tihkusateesta huolimatta kuljeskelimme rauhalliseen tahtiin arvioilta vajaat 20km. Suurimman osa matkasta mentiin pitkin metsiä, mutta mahtui matkaan myös hiekkateitä ja polkuja. Tiitu oli suurimman osa ajasta vapaana ja Tumppu pitkässä liinassa. Yhä edelleen meillä on ongelmaa pitää molempia yhtä aikaa vapaana. Takaa-ajoleikin alkamiseen on tosi matala kynnys ja silloin korvat kyllä tippuvat. Tänään treenailtiin tuotakin aina välillä ihan kohtalaisella menestyksellä.

Kaikki meni siihen asti vallan mainiosti, kunnes oli evästauon aika. Istuskelin kaatuneen kelon päälle syömään eväitäni ja kytkin Tumpun liinassa puuhun kiinni. Tiitu touhuili omiaan ihan lähellä, kun se yhtäkkiä sai jonkun vainun ilmasta ja samalla kuului rytinää kauempaa metsästä. Kuinka ollakaan Tumppu jotenkin käsittämättömästi sai taiteiltua päänsä osittain kuristavasta pannasta läpi ja sitten mentiin. Helppo arvata, että jäi kahvin juonti kesken, kun ampaisin karjuen niiden perään. Mistä sitä tiesti mikä siellä oli, vaikkapa karhu. No, läheisellä hiekkatiellä oli tuoreet hirvenjäljet. Ilmeisesti emä ja vasa, joiden perään koirat lähtivät.

Tiitu tuli varsin nopeasti takaisin huudeltuani koirien perään. Tumppu sen sijaan viipyi kymmenisen minuuttia, ennenkuin tuli kieli poskella samaa jälkeä takaisin, mitä oli mennytkin. Tuota episodia lukuunottamatta mukava ja leppoisa lenkki. Alakuvassa ollaan jo tulossa autolle takaisin neljän tunnin patikointi takana. Ihan tuoreeltahan me näytetään itselaukaisijalla otetussa kuvassa :)

871300.jpg

Pitääpä kirjoittaa vielä muutama sana eilisestä. Henna kirjoitteli sivuillaan Wandan ja Giaran yhteenotosta. Se tuli heti mieleen eilisten tapahtumien jälkeen. Puuhailin pihalla eilen ja koirat oli totutusti mukana. Tiitua on pidetty ihan koulutusmielessä koko ajan vapaana odottaen mahdollista häiriötä, joka testaisi sen tottelevaisuutta. Varsin hyvin sen kanssa on mennytkin. Tumppua on pidetty liinassa pihallakin sen arvaamattomuuden takia. Tein omia hommiani kasvimaalla, joten kytkin Tumpun liinan kiinni, kun en voinut sitä koko ajan tarkkailla. Kutsuin Tiitua luokseni ja se lähti normaaliin tapaansa iloisesti juoksemaan kohti. Samassa Tumppu hyökkäsi täysin yllättäen takaani ja otti tosi voimakkaasti kiinni Tiitua lavanseudusta niin, että melkoinen karvatuppo lähti nurmikolle. Tuon jälkeen Tiitu vältteli pitkän aikaa Tumppua. En pysty keksimään syytä tuolle. Mitään leluja, luita tai keppejä ei ollut lähelläkään.

Liittyykö tuo jollain tapaa koirien valtataisteluun vai Tumpun ylikorostuneeseen saalisviettiin. Jo aiemmin on huomattu, että Tumpun saalivietti laukeaa hyvin väheisestä ärsykkeestä. Lentoonlähtevät linnut, riistan jäljet kuten tänään hirvenjälki laukaisee Tumpussa sekunnissa takaa-ajon. Tuo on yksi syy myös koirien vapaana pitämisen vaikeuteen. Vähäinenkin Tiitun juoksuliike leikin lomassa saa aikaan Tumpulla takaa-ajon, jota on sitten todella vaikea pysäyttää. Eilisen tapauksen jälkeen koirien välit eivät ole olleet enää samanlaiset, kuin ennen. Tiitu hakeutui koko eilisen illan eri huoneeseen ja tänäänkin lenkillä ei sitä normaalia nujuamista ollut. Mielenkiinnolla odotetaan mitä tapahtuu sitten, kun Tiitu kääntyykin Tumppua vastaan. Se on niin kovapäinen, että alta pois.