Talviselta näyttää. Vihdoinkin! Suomi on ihmeellinen maa säiden puolesta. Pari päivää sitten otetut treenikuvat kertovat vihreistä nurmikoista. Ja hupsista vaan eilinen lumisade muutti maisema valkoiseksi. Puut saivat märkänä sataneesta lumesta kauniin sokerikuorrutuksen.Anne lähti jo aamujunalla aikaisin työreisulle, joten meilläpä jäi koirien kanssa ruhtinaallisesti käyttää aikaa ulkoilemiseen.

Tiitun kanssa lähdimme Kälviän retkeilyreitille oikein eväiden kanssa. Luonto on valkoinen ja hiljainen. Kyllä siellä kelpaa hermoja leputella. Parempaa seuraa patikointiretkelle, kuin Tiitu (koira yleensäkin) saa hakea. Olimme reissussa reilut kaksi ja puoli tuntia. Kävelimme pitkin lumisia metsiä, peltoja ja metsäteitä. Tutkimme luonnon jälkiä ja autioksi jääneen maalaistalon pihapiiriä.

En pysty heti kuvittelemaan kaveria, joka olisi innostuneempi kaikesta mitä sille puhut tai näytät, kuin mitä Tiitu on. Kun sen kanssa on kahdestaan retkillä, sille tulee puhuttua kaikenlaista. Se on hauska, kun se on opinnut tarkaavaisena kuuntelemaan, mitä sille puhuu. Se katsoo suoraan silmiin ja kääntelee päätään kiinnostuneena puhuitpa sille sitten puun juurelta löytyneistä metsälinnun jäljistä, ihmisten typeryydestä roskata luontoa tai vaikkapa vaan kuinka tulikin laitetuksi liikaa vaatetta päälle. Ei niin mitätöntä asiaa ole, mistä se ei olisi kiinnostunut ja osoittaisi sitä ymmärtävisellä, viisaalla ilmeellään. Tiitu ei myöskään valita niskaan putoavaa lunta, kastuneita varpaita tai huonoja eväitä. Voiko enempää reissukaverilta toivoa.

Kuvassa Tiitu miettii vastausta eväitä syödessäni esittämääni kiperään kysymykseen - kiinnostaisiko neitiä kepin sijasta keksin pala. Tällä kertaa keksi vei voiton - ihmeellistä. Laitoin muutaman kuvan päivän reissulta kuvagalleriaan.