Jopas ehti taas vierähtää edelllisestä kirjoituksesta. On muka niin kiireistä. Pistin meidän treeniblogin telakalle, kun sinnekään ei oo ehtinyt kuukauteen mitään laittaa. Palataan siihen taas kunhan jotain ilmenee.

Meillä on molemmilla koirilla juoksut. Tumppu tiputtelee ensimmäistä kertaa meillä ollessaan ja tiputteleekin sitten ihan kunnolla. Tiitu aloitti vähän myöhemmin ja nyt täällä onkin tyttörakkautta ilmassa, että hädintuskin sekaan mahtuu. Varsinkin Tumppu on hekumoissaan. Se tarjoaa itseään Tiitulle jatkuvasti. Ja kun yrität kieltää ne menee toiseen huoneeseen piiloon.

Ei täällä mitään erikoista ole tapahtunut. Kunnon kesää odotellaan, vaikka koirien kanssa nämä lämpötilat on ihan mainioita ulkoilukelejä. Erityisesti sen huomaa juoksulenkeillä, jossa onkin käyty nyt molempien koirien kanssa varsin onnistuneesti. Jopa 2-3 krt/viikossa ihan kilpailunomainen vetolenkki vauhtia toki säännöstellen. Viimeisimmät lenkit on jo vedetty yli 5km ilman minkäänlaisia taukoja ihan tulevan viikonlopun kisoja ajatellen. Mikäli tässä kunnossa ollaan mennään Tiitun kanssa Rokualle koirajuoksukisoihin ja siellä on matkana 5km. Vielä sen verran juoksemisesta, että koirat tekevät valjaissa kiitettävästi töitä. Talven aikana tahtoi homma mennä välillä toisen jahtaamiseksi. Nyt sellaisesta ei ole tietoakaan vaan molemmat juoksevat hienosti. Tumpun kiinnostus alkaa kuitenkin hiipua siinä 20-25min kohdalla, johon olen sitten lopetellut. Ajatuksena, ettei väkisin vaan niin kauan kun on mukavaa. Tiitu juoksisi vaikka kuinka kauan.

Tänään vietettiin aikaa sitten metsässä ihan urakalla. Ensin Tiitun kanssa reipas kolme tuntia. Tehtiin ihan rehellinen maastolenkki kartan kanssa umpimetsään. Matkan varrelle sattui melkotaival ojitettua suota. Raskasta, tehokasta ja mukavaa. Suo-ojat olivat ihania vilvoittelupaikoja.

Loppumatkasta löytyi mukava hiekkakuoppa, johon Tiitu pääsi putsaamaan tassujaan. Vesi on kyllä valloittava elementti. Voi riemua, kun Tiitu sai matalassa vedessä kouhottaa syödessäni eväitä kuopan reunalla.

Tumppu pääsi sitten erikseen mukaan. Hengailtiin kangasmaastossa ihan sen takia, että en itse enää jaksanut lähteä tarpomaan huonokulkuiseen maastoon. Pari tuntia vierähti Tumpunkin kanssa, joten tulipa sitä taas käveltyä. Tumppu on paljon rauhallisempi kulkija. Se malttaa katsella ja tuumailla. Löydettiinhän me Tumpunkin kanssa vettä ja mukavaa oli.

Mitäs muuta. Vähän on koitettu treenatakin. Tehtiin viikolla molemmille koirille peltojälki. Molempien jäljet olivat reilusti aiempia pidempiä ja sisälsivät useita loivia kulmia. Tiitu veti - siis kirjaimellisesti veti - ensin omansa. Se kiihtyy melkolailla arvatessaan jo valjaista ja liinasta mistä on kyse. Kyllä se jäljellä pysyy, mutta työskentely on hosuvaa. Vaikka se osaa keppien ilmaisemisen, ei se tuossa vauhdissa ehtisi huomata ainuttakaan. Nyt meillä ei keppejä jäljellä ollut. Pitää miettiä miten Tiitun kierroksia saadaan alemmas. Tumppu on ihan eri maata tässäkin. Vaikka se on terävä ja nopea liikkeissään muualla, malttaa se jäljellä työskennellä rauhassa. Tumpun työskentely ei kuitenkaan ole niin varmaa, vaan se saattaa hakea poiketen välillä jäljeltä. Treenaamiseen suhteutettuna Tumppu on ihan hyvin asiassa mukana.