Käytiin hengailemassa Kokkolassa Agilitykisoissa. Sitä on kyllä mukava seurata. Varsinkin aloittelevien koirien mokat ja ohjaajien iloinen yrittäminen saivat väkisinkin hymyn suupieliin. Tumppu oli mukana ihmettelemässä moista menoa. Ihan hyvin se käyttäytyi, vaikka suoraan kohti tulevat koirat olivatkin selvä uhka. Tapasimme myös valkkarista kiinnostuneen saksanpaimenkoiranomistajan.

Keskustelun jälkeen jäi mieleeni pyörimään, mitä valkkarista voi rodusta kiinnostuneelle sanoa. Kun vertailuksi ottaa meidän valkoiset on haitari melkoinen.

Tiitu on erittäin avoin ja sosiaalinen, kuitenkin ehkä hieman pehmeä. En ole sitä vielä nähnyt osoittavan todellista hyökkäävyyttä tai vihamielisyyttä ketään tai mitään kohtaan. Se on myös hyvin tasapainoinen ja peruspositiivinen käytökseltään. Melkolailla selvät adhd-oireetkin ovat tasaantuneet huomattavasti viime juoksujen jälkeen. Tiitu on fyysisesti jaksava ja yritteliäs. Sen hallittavuus, ohjattavuus ja motivaatio yhteistyöhön paranee koko ajan. Se syö kaiken mitä eteen laittaa. Koko meillä oloaikanaan se ei ole kertaakaan jättänyt ruokaansa syömättä. Tiitu on iso ja massiivinen - ja valkoinen.

Tumppu on epäluuloinen ja varautunut. Se on terävä ja toimintakykyinen kaiken sellaisen edessä mitä toistaiseksi on vastaantullut. Sen kynnys hyökätä on tietyissä tilanteissa melkoisen matalalla. Tumpun päivät ja mielialat vaihtelevat suuresti. On aikoja, jolloin se reagoi kaikkeen hyvinkin voimakkaasti. Myös sen hallittavuus ja ohjattavuus vaihtelee. Luottamuksen saaminen ja pitäminen siihen on kyllä voimia koettelevaa. Kotioloissa ja tilanteissa missä se kokee olonsa turvalliseksi Tumppu on pidättyväinen ja rento - mitä ihanteellisin koira. Se viettää aikaansa makoillen ja seuraten ympäristön tapahtumia. Tumppu ei ole fyysisesti jaksava eikä mitenkään yritteliäs. Se osoittaa väsymyksen ja haluttomuuden helposti. Tumppu syö huonosti etenkin teollista ruokaa. Se on kevyt, siro ja pieni - ja hyvin riistanvärinen.

Koiria vertaillessa pitää tietenkin muistaa niiden historia ja kehittymisen kannalta tärkeät tapahtumat. Ne eivät kuitenkaan poista koirien eroja. Nuo erot ovat läsnä arjessa JOKAIKINEN päivä kaikessa tekemisessämme. Moneltakin kantilta arkeamme ja asiaa ajatellen Tiitu on HELPPO koira ja Tumppu melkoisen VAIKEA. Joskus pienen ohikiitävän hetken on mielessä käväissyt toive siitä, että Tumppukin voisi joskus olla vähän helpompi tapaus. Todellisuudessa se on kuitenkin opettanut enemmän koirista kuin koko reilun kahdenkymmenen vuoden aika aiempien koiriemme kanssa.

Voi miten vähän tietäisinkään koiranpidosta ja siihen liittyvistä arkipäivän haasteista, jos Tumppu ei olisi meille tullut. Kaikki aiemmat koiramme ovat olleet sen verran yhteiskuntakelpoisiksi kasvatettuja (kasvaneita!?), että niiden kanssa on voinut mennä käytännössä minne vaan tarvitsematta miettiä mahdollisia seurauksia. Tumppu on opettanut ymmärtämään, ettei kaikkien koirien kanssa todellakaan ole niin. Luulen, että meitä tumpunomistajia on maassamme enemmän kuin osataan arvatakaan.

Ja sitten pieni loppukevennys. Tiitu osoittaa edelleen hellyyttäviä hoivaamistaipumuksia ja äidinvaistoja. Tuskin sillä mitään valeraskautta enää on. Sillä on vain tarve pitää huolta leluistaan. Se kantaa niitä pesäänsä ja vinkuu niille ja hoitaa. Etenkin uudet lelut se heti omii itselleen. No, hyvähän se on, että on nuo vaistot tallella. Tässäpä Tiitu "pentunsa" kanssa.

1741636.jpg

p.s. jotenkin kumma mielleyhtymä tuli tuosta "pennusta". liekö olen nähnyt tuollaisen pennun kuvan jossain muuallakin :D