On muka tämä arki niin kiireistä, ettei koneelle ole ehtinyt istahtaa. Monet asiat, mitä piti kesälomalla pihamaalla tehdä on edelleen tekemättä. On tullut ahkeroitua niitä nyt sitten oikein urakalla - autotallin maalausta, polttopuiden kantamista puuvajaan yms. kivaa. Miten se muka vaan tuo aika kuluu kesällä niin nopsaan, ettei näitäkään hommia ehtinyt lomalla tehdä. Töitäkin on ihan kiitettävästi nyt ja jatkossakin tulevien SM-kisojen kanssa.

Tulevan syksyn viileys tuntuu jo ilmassa ja sen aistii myös valossa ja luonnossa. Koirien kanssa aika on mitä parhain. Vielä on valoisaa, mutta ei enää niin kuumaa. Arki etenee koirienkin kanssa painollaan. Tiitu on purkanut energiaansa maastossa. Tein sille sen mittapuun mukaan vaikeahkon jäljen kangasmetsään. Jäljellä oli pituutta varmaankin reilusti 400m ja se sisälsi - risteävien polkujen ylityksiä, pätkän matkaa tietä pitkin, ylös-alas mäkiä ja kolme keppiä.

Otin Tiitulta enimmät kierrokset pois lenkittämällä sitä vapaana reilut puoli tuntia. Se olikin rauhallisempi, joskin liika kiire ja into teettää sille vähän virheitä. Toki se ajoi koko jäljen ja ilmaisi (pienellä avulla) kaikki kepitkin, kuin myös irtautui tieltä maastoon hienosti. Kiire ja hössöttäminen näkyy mm. kepin ilmaisussa. Se menee maahan syöksymällä. Toisen kepin huomattuaan se syöksyi sen yli maahan kuin pesäpalloilija pesälle. Ei meinannut itsellä pokka pitää :D

Tumpun kanssa meillä on vakaa aikomus mennä vielä joskus näyttelyyn. Reilun viikon kuluttua olisi Kaustisella mätsäri. Ehkä mennään jo sinne. Siis - Tumppuhan on oma tapauksensa. Vielä vuosi sitten en olisi kuvitellutkaan mitään tällaista. Eilen oltiin koirakentällä pentukoulun mukana treenaamassa toisten koirien seurassa olemista. Innostuttiin vielä jäämään näyttelykoulutukseenkin. Oltiin kehässä muiden koirien mukana ja esiinnyttiin tuomarille. Vallan mainiosti meni. Tuomari jopa katsoi ihan ilman apujani Tumpun hampaat ja tunnusteli ihan kuten kuuluukin.

Toki Tumppua jänskätti, mutta parasta oli se, että se kulki luottavaisesti kanssani ja tukeutui minuun karvojen nostelun ja rähisemisen sijaan. Se seisoi hienosti kehässä katse minuun, vaikka tuomari kierteli hyvin läheltä sen takaa.