Onhan tässä ollut kaikenlaista hulinaa kisojen, syysloman ja reissaamisen kanssa. Päivitin tuonne tuloksia-sivulle viime aikojen kuulumiset. Mukavahan niitä on sieltä lukea ja muistella yhteisiä kokemuksia.

On tässä jäänyt kisahumussa erityisesti mainitsematta, että Kennelliitto oli virallisesti myöntänyt Tiitulle Suomen muotovalionarvon 16.10.2008. Neiti on nyt sitten virallisesti FIN MVA. Kovasti meitä houkutellaan ja patistetaan edelleen osallistumaan näyttelyihin. Jotenkin se vaan ei ole sellaista toimintaa mikä hirveästi kiinnostaisi. Voihan niihin jatkossa osallistua, kun sopivan lähelle sattuvat.

Pekkä ajatus Messukeskuksen Voittajanäyttelystä kauhistuttaa ja ahdistaa. Pitkä ajomatka, Helsingin ruuhkat, ihmisten paljous, hulina, kouhotus ja mekastus. Vain sen takia, että joku arvostelee onko koira kaunis vai ei. Ajallisesti kehässä muutama minuutti ja kotiin. Kaikki kunnia ja hatunnosto niille, jotka jaksavat tuosta innostua ja menevät koiriensa kanssa, sillä jaksamistahan se vaatii niin koirilta kuin omistajiltakin.

Jotenkin on niin rentouttavaa, kun arki taas alkoi. Sai kävellä ihan rauhassa koirien kanssa hiljenevää kylätietä. Oli niin rauhallista ja hiljaista. Viimeiset lehdet sinnittelevät vielä puissa ja oksilla on kuin timantteina vesipisaroita, jotka uhmaavat vetovoimaa pinnistellen kiinni tuulen heiluttaessa oksaa. Järvelle on laskeutunut parvi muuttavia joutsenia. Pistäydyimme niitä katselemaan. Niiden surumielinen laulu on mitä kaunein taustamusiikki hämärtyvään iltaan. Istahdamme Tumpun kanssa niitä katselemaan. Tiitu kouhottaa omiaan vapaana rannassa ja sen liikkuminen saa joutsenet lentoon. Voimakkain siiveniskuin ne nousevat ja kaartavat ylitsemme kauniissa aurassa kohti etelää.... hyvää matkaa... tulkaahan takaisin...