Arki menee painollaan. Parin päivän vesisateita lukuunottamatta säät ovat olleet mukavan talviset. Tänä aamunakin pakkasta oli -16. Ihan mukavia ulkoiluilmoja.

Kuten jo varmaan on Suuren Tarhan touhuja seuranneille käynyt selväksi ei meillä ole mitään huikeita kisatavoitteita asetettu koirien kanssa harrastamiselle. Oman jaksamisen ja innostumisen kanssa tässä on edetty. Rehellisyyden nimissä on kyllä todettava, että Tumpun meille tulo muutti kyllä lopulta varsin merkittävästi arkea ja siltä osin myös harrastamiskuvioita, enemmän kuin etukäteen osasi arvatakaan. Ehkä se myös jollain tapaa muutti asoiden arvojärjestystä.

Joskus tulee kuitenkin ihmeellinen tarve testata ja osoittaa itselleen, mitä koira osaa. Vaikka tottistreenaamisemme on ollut "ei niin tavoitteellista" tai suunnittelematonta, jotain koirien kanssa on saatu aikaan.

Tiitu pääsi jonkin aika sitten naapurin Topin (seisoja) kanssa riehumaan, mitä tapahtuu todella harvoin. Käytettiin sitten tilaisuus hyväksi ja vähän tottisteltiin Topin kotipihalla. Oman arveluni mukaan häiriön olisi pitänyt olla todella suuri Topin kouhottaessa vapaana, vaan kuinkas kävikään. Lumipalloleikki palkkana Tiitu kykeni suoritumaan lyhyestä seuraamisesta eri nopeuksin, täyskäännös, liikkeestä maahan, paikallamakuu, luoksetulo eteen ja lopuksi perusasentoon sivulle. No seuraamisen tiiviydessä on toivomisen varaa, eteentulo jäi vähän kauaksi yms. yms. muuta pientä.

Hämmästyin virheistä huolimatta siitä, kuinka vähän sinne tänne poukkoileva Topi Tiitun tekemistä häiritsi. Minä ja yhdessä tekeminen oli sille kuitenkin se tärkeämpi juttu. Outoa myös siksi, ettei Tiitun kanssa ole koskaan vastaavassa tilanteessa treenattu.

Lähes aina treenatessamme ovat koirat häiriönä toinen toisilleen. Tumppu kykenee näissä tilanteissa toimimaan paremmin. Se unohtaa Tiitun olemassaolon, kun sen kanssa treenaa. Tumpun liikevalikoima on tosin vielä paljon pienempi kuin Tiitun. Erityisen suuri haaste Tumpulle ovat jättävät liikkeet. Liikkeestä seisomaanjääminen on ollut tosi vaikeaa. Liikkeestä maahan on paljon helpompi, vaikkei sekään vielä oikein mene :)

Kirjoitin jo tuolla aiemmin koirien leikin muuttumisesta. Uusi ja varsin hauska seurattava on ollut samasta lelusta kinaaminen. Koirat vetävät kuin sukkamainoksessa samasta lelusta eri suuntiin joskus pitkiäkin aikoja. Mietinpä tätä seuratessani niiden taistelutahtoa. Tumppu on lähes aina voittaja näissä vetoleikeissä. Alkuun Tiitu kokoansa hyödyntäen vetää Tumppua perässään. Sitten homma tasoittuu ja vähitellen Tiitu alkaa piiskuttaa ja hakee apuja kontaktilla minuun. Lopulta sen tahto pettää ja se luovuttaa. Toisaalta, heittämällä koirille vain yhden lelun on Tiitu aina se, joka lelun itselleen ottaa. Mielenkiintoista.

Tuosta taistelusta vielä. Jos itse leikin koirien kanssa, ei niiden toiminnassa ole juurikaan eroja. Ne taistelevat lelusta samalla tavalla. Olen opettanut koirille ihan tässä viime aikoina "kiinni" käskyä. Aika hyvin se jo sujuukin. Vetoleluun on lupa ottaa puruote vasta "kiinni" käskyllä. Ja "irti" tarkoittaa tietty välittömästi irtipäästämistä. Tämä leikki on etenkin Tiitusta huippua. Olen jättänyt sen istumaan ja juostuani siitä poispäin antanut "kiinni" käskyn. Se ampuu kuin nuoli perään ja aika napakasti jo iskee kiinni leluun. Viimeksi näin leikkiessämme se jopa oli niin tosissaan, että säesti taisteluaan melko uskottavalla murinalla.

Katselin talven ja kevään tapahtumia. Koirahiihtokisoja on vain muutama. Lopullista päätöstä osallistumisesta en ole vielä tehnyt. Mielessä käväisi myös ajattus Tampereen ja Vaasan näyttelyistä Tiitun kanssa. Tumppu päässee näytelmiin sitten vasta kesällä, kun on ulkokehät.