Aivan upeat säät ja lopputalven hankikelit hellivät meitä edelleen. Koirien kanssa on otettu tästä ihanuudesta kaikki irti. Jo useampana päivänä on päästy eväsretkeilemään jäälle sekä viikonloppuisin, että viikollakin loma- ja vapaapäivinä.

En osaa arvailla kuinka moni luontoretki jäisi tekemättä, jos koiria ei olisi. Nyt kuitenkin retkelle tulee lähdettyä aina kun vain se on mahdollista. Se on vähän kuin koukkuun jäämistä. Tahtoo lisää ja lisää. No kovin halvat on huvit :)

Merellä talven hanget ovat sulaneet ja yöpakkaset kovettaneet vähäisen lumen hyvin kantavaksi hangeksi. Jäällä voi liikkua mainiosti jalan ja potkukelkalla ihan minne vaan. Ajelipa joku vastaan polkupyörälläkin. Me ollaan oltu matkassa niin suksilla, kuin jalkaisinkin. Viikonloppuna pakattiin oikein ahkioon päivän eväät. Tumppu veti Annea ja Tiitu Kaitsua + ahkiota. Matka taittui ja mukavaa oli. Vasta loppumatkasta päästettyäni Tiitun vapaaksi huomasin miten raskas ahkiota oli vetää. Hurjassa kunnossa näyttää Tiitu olevan, sillä se veti innosta puhkuen minua ja ahkiota.

Tänään sattui vapaapäivä ja eipä malttanut olla pois retkeilemästä tänäänkään. Oltiin Tumpun kanssa ensin aamupäivällä kävelyllä pitkin metsiä ja peltoja. Joka paikassa hanki kantoi hyvin kävellä. Kerrassaan upeaa. Tumppu juoksi pitkin metsiä hangen päällä pomppivan tennispallon perässä.

Puolen päivän aikaan pakkasin eväät ja lähdettiin Tiitun kanssa merelle. Hiihtelin itse hissukseen nauttien auringosta, kiireettömästä ja hiljaisesta päivästä. Tiitu sai juosta vapaana koko ajan. Ihan niinkuin sen pahin kouhottaminen olisi vähän laantunut. Se ravasi pitkiä pätkiä pitäen kontaktia minuun. Mukavaa.

Kuljimme upeassa säässä aina Poroluodon tuvalle asti. Siellä olikin yllättävän paljon hiihtäjiä. Panin merkille, että eläkeläisiä taisivat olla kaikki - heillähän sitä aikaa on. Kunpa olisi itsekin vielä sellaisessa kunnossa, että voisi sen ikäisenä nauttia vapaa-ajasta. Tiitulle tuotti suuria vaikeuksia olla tekemättä tuttavuutta jokaiseen nuotiopaikalla olijaan. Ajattelin ensin, etten todellakaan päästä sitä, vaan minkäs teet kun ihmiset haluavat väkisin puhutella kaunista ja hyväntahtoista koiraa. Eräs pappa olisi jopa tarjonnut makupalaa eväistään, mutta sen kielsin. Mitä siitä nyt tulee, jos se vielä oppii kerjäämään jokaiselta vastaantulijalta eväistä ;) Mukava kuitenkin huomata, kuinka helppoa ja huoletonta Tiitun kanssa tuollaisessakin paikassa on olla.

Tiitu Poroluodossa.

Mitäs vielä...  Tiitu ilmoitettiin Vaasan näyttelyyn. Muuten kevään ja kesän suunnitelmat ovat avoinna. Canicross kisoihin toki mennään, mutta niistä lisää treeniblogissa. Tumppun kanssa tuumaillaan näyttelyitä kunhan päästää kesään ja ulkokehiin.