Ehti taas edellisestä kirjoituksesta vierähtää. Kyllä me täällä hengissä ollaan ja kaikki on ihan hyvin. On muka ollut taas sen verran tekemistä muualla kuin koneen ääressä, että päässyt päivitykset viipymään. Sorry.

Nautimme vielä pääsiäisen aikaan talvesta täysin rinnoin. Kyllä olikin huippu hieno talvi. Ajattelinkin kerätä koirien menneen talven kuvat esille omaan galleriaan. Jospa tulisi tehtyä, kun näin julkisesti lupaa :)

Kun jäälle ei enää oikein ole asiaa ja hiekkatiet on yhtä kuravelliä, on ulkoiltu tosi paljon maastossa. Aikamoisen raskasta siellä on paikoin ollut, sillä lunta vielä riittää ja se on joko pehmeää sohjoa tai sitten jalan alla pettävää hankea. Viileät säät ovat hidastaneet kevään etenemistä selvästi. Ihan viime päivinä on kyllä jo päästy enimmäkseen sulalle maalle. Mukavaa.

Koirat ovat saaneet juosta useampana päivänä vapaana 2-3 tunnin lenkkejä. Samalla on tullut itsekin lenkkeiltyä mukavasti. Kuten kuvasta näkyy on Tumppu ollut myös silloin tällöin ilman liinaa. Itse asiassa se ei lainkaan moiti perässä tulevaa pitkähköä narua, sillä se on varsin hyvin siihen tottunut. Usein naru onkin vain varakeino ja henkinen pidäte.

Ajattelin kuitenkin, että onko koiran pakko koko loppuikänsä kulkea pitkä naru perässä ja lopulta päätin yrittää vähitellen siitä luopua. Sinänsä naru on halpa ja yksinkertainen keino välttää ongelmatilanteita. Etenkin, kun on kyseessä koira, joka on kokenut ihmisen niin suureksi uhaksi, että on pakko käydä kiinni. Vapaana (ilman narua) juostut lenkit ovat menneet erinomaisesti.

Hyvänä apuna Tumpun ohjaamisessa toimii Tiitu. Sille on jostain ihmeestä muodostunut käsitys, että sen pääasiallinen tehtävä on pitää Tumppu riittävän lyhyen matkan päässä minusta. Tiitu on myös hyvin pienellä harjoittelulla (tai ihan itsenäisesti) ehdollistunut siihen, että luoksetulokutsu tarkoittaa molempia koiria. Siis se ei tule ennenkuin on saanut ohjattua Tumpunkin mukaan. Hämmästyttävää, että tuo toimii todella hyvin.

Yritin saada napattua kuvan Tiitun "paimentamisesta". Yllä on yksi, ei tosin kovin hyvä. Saa siitä nyt jonkilaisen käsityksen, miten Tiitu toimii. Se juoksee Tumpun eteen ja pysäyttää sen varsin taitavasti. Ja tarvittaessa tehostaa tekemistään ärisemällä. Tuota tapahtuu ihan omaehtoisesti, mutta myös esim. Tumpun ampaistessa hyvin läheltä lentoon lähteneen metson perään. Takaa-ajo jäi hyvin lyhyeksi, kun kutsuin koiria takaisin. Tiitua ei kiinnostanut lintu vaan se ajoi Tumpun "takaisin laumaan". En ole koskaan nähnyt vastaavaa.

Mitäs muuta. Vaasan näyttely olisi viikon päästä. Molemilla koirilla on juoksu tulossa. Sisällä pörhistellään ja hypitään toisen selkään. Kumpikaan ei kyllä vielä tiputtele. Toivottavasti menisi vielä viikko, että ehditään käydä Tiitun kanssa Vaasassa.