Toisaalta hienoa, että on edelleen kesä. Koirien kanssa liikkuminen ja touhuaminen on kuitenkin jatkuvista hellepäivistä johtuen jäänyt kovin vähälle.

Eilen meillä kävi koiravieraita. Noora ja Mila pyörähtivät leikkimässä. Tiitu on kyllä mukava leikkikaveri kenelle tahansa. Vaikka kokoeroa Tiitun ja Milan välillä on melkoisesti, ei se haitannut ollenkaan. Mistään kepeistä, palloista tai leluista ei myöskään tullut minkäänmoista kinaa vaan vuorotellen kaverukset kantoivat leluja ja kirmasivat toistensa perään.

Tumpulle noiden kahden leikki oli melkoinen koettelemus. Se kuumui ja kiehui yli eikä sitä voinut päästää lainkaan leikkiin mukaan. Tovin odottelun jälkeen se kuitenkin kykeni jo aidan takaa rennosti seuramaan Tiitun ja Milan touhottamista. Erittäin hyvä harjoitus Tumpulle, sillä omalle pihalle tullut vieras koira on sille pahin mahdollinen haaste. Käytettiin tietenkin tilaisuus hyväksi ja treenailtiin paljon kontaktia ja kuulolla olemista vallan suuren häiriön alla.

Tiitua pisti tänään ampiainen oikeaan etutassuun puolenpäivän aikoihin. Eipä se sitä isommin valitellut, vaikka kolmijalkaiseksi menikin. Onneksi Anne huomasi tapahtuman ja saatiin ensiaputoimet heti käyntiin. Mitä ilmeisimmin pisto tuli anturan ja varpaan väliin, sillä polkuantura turposi selvästi. Vihannespussi pakastimesta tassuun ja pari tablettia kyypakkauksesta ja Tiitu rauhottui aloilleen. Vajaan tunnin kuluttua se jo käveli lähes normaalisti, eikä enää nuollut tassuaan.

Kun aiemmin joku blogikommentissa epäili Tiitun epileptisen kohtauksen syyksi ampiaisenpistoa, soitin varmuuden vuoksi eläinlääkärillemme ja kysäisin asiasta. Ensiapu oli annettu ihan oikein ja kohtauksen suhteen voimme olla ihan huoleti. Hänen kokemuksensa mukaan mitään yhteyttä ampiaisenpiston ja epileptisen kohtauksen välillä ei ole. Nyt illalla Tiitu ei enää arista tassuaan millään tavalla ja on ihan virkeä. Odottelee ovensuussa josko tästä vielä iltalenkille pääsisi.