Hmm... Tumpusta on täällä blogissa tullut kirjoiteltua joskus kovinkin ikäviä uutisia. Tiedän, etteivät kaikki ihmiset yhtälailla näistä puhu. Nyt tuntuu sitäkin hienommalta kertoa Tumpusta hyviä uutisia. Kävimme tänään luonnetestissä Pietarsaaressa, jossa tuomareina toimivat Pekka Orava ja Pasi Halme. Paikka ja tuomarit olivat samat kuin Tiitullakin, joten koirien testejä voi hyvin vertailla.

Tässäpä Tumpun arvostelu:

Toimintakyky +2, hyvä
Terävyys +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +2, suuri, hillitty
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +2, tasapainoinen
Temperamentti +2, kohtuullisen vilkas
Kovuus, +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausvarma
Loppupisteet +208

Ehkä parhaiten testin kulkua kuvaa tuomareiden paljon kertova vertaus: "...koira on kuin James Bond, sitä ei mikään hetkauta, toiminnan jälkeen se suoristaa kravattinsa ja jatkaa matkaa...".  Tuomareiden loppulausunnossa kävi myös ilmi, ettei testi järkyttänyt Tumpun mieltä. Tuohon on helppo yhtyä. Sen ulkoisessa olemuksessa ei näkynyt mitään merkkejä hermostuneisuudesta tai panikoinnista. Se kulki pää ja korvat pystyssä kirkkain silmin koko testin läpi. Siihen nähden pisteet ovat ihan odotetut, sillä verrattuna Tiituun ero oli kuin yöllä ja päivällä.

Heti alkuun juttelin tuomareiden kanssa Tumpun elämän eri vaiheista. Ennen uhkaa kysäisin vielä, että entäs jos tästä tulee katastrofi. Osasin odottaa, että Tumppu tuskin peruuttaa uhkan edessä, mutta sen hermostumaton ja määrätietoinen asettuminen minun ja hyökkääjän väliin oli pieni yllätys. Mitä lähemmäs tuomari keppinsä kanssa tuli sitä intessiivisemmin Tumppu veti vastaan. Tuomari lopettikin uhkan todeten, että joistain koirista näkee niiden olevan tosissaan ja tietävän mitä tehdä. Tässä vaiheessa minut yllätti tuomarin kysymys - onko koiralla otettu puruja hihaan? Naureskellen vastasin, ettei todellakaan ole treenattu, se tulee ihan selkäytimestä. Johon tuomari vastasi, etten epäile hetkeäkään. Seuraava suuri yllätys oli, kun tuomari tuli uhkan jälkeen lähemmäksi. Tumppu oli korvat pystyssä ja vähän jännittyneen oloinen, mutta hyväksyi tuomarin heti. Niin luovutin koiran uhanneelle tuomarille, joka sai heti Tumpusta kaverin.

Talon nurkan takaa koiran silmille auki räväytetty sateenvarjo sai Tiitun viime vuonna testissä täysin poissa tolaltaan, eikä se kyennyt kulkemaan uudelleen nurkan ohi. Tumppu reagoi voimakkaasti avattuun varjoon, mutta pystyi heti kulkemaan nurkan ohi uudelleen. Toki se vähän nosteli karvojaan ja tuijotti nurkkaa josko sieltä uudelleen tulee jotain. Pimeähuone meni varsin nopeasti. Istua kökötin talon keittiön nurkassa tuolilla. Tumppu tuli suoraan pimeään keittiöön teki huoneen keskellä u-käännöksen ja kävi uudelleen ulko-ovella. Sieltä se palasi hyvin järjestelmällisesti seinänviertä nuuskien kohti huoneen nurkkaa ja tuli nopeasti luokseni ilman kutsua.

Kun olimme päivän viimeinen koirakko, oli meillä enemmän aikaa jutella tuomareiden kanssa. Mielenkiintoisia ajatuksi heräsi keskutelun jälkeen. Pohdiskeltuamme Tumpun ihmisiin kohdistuvia puremistapauksia, tuli tuomareiden kautta kysymys voiko se olla opittua käytöstä. Siis testitilanteen mukaan ei löytynyt mitään selittävää tekijää koiran luonteesta. Voisiko todella olla niin, että ongelmakoiran kohdalla on hyvin helppoa lähteä syytä hakemaan koiran luonteesta, sen sijaan, että ymmärtäisimme oman toimintamme olevan ongelmakäyttäytymisen takana. Toki on syytä muistaa, että luonnetesti on vain yksi tilanne eikä sitä voi verrata koitioloihin. Tästäkin tuomarit lausuivat näkemyksensä, että näinkin voimakkaan puolustushalun omaava koira todennäköisesti puolustaa myös reviiriään  - kotiaan, pihaansa ja laumaansa.

Mielenkiintoinen ja mieleenpainuva kommentti oli myös, se että seinällä yksin ollessaan Tumppu ei toiminut agressiiviesesti. Tuomari tulkitsi, että isännän kanssa Tumpun kantti riittää paremmin ja kyllä me yhdessä pärjätään. Jos ajattelen, että eräänä tammikuisena iltana tullessani kotiin Tummpu seisoi uhmakkaana eteisessä haukkuen karvat pystyssä. Tumppu oli tuolloin ollut meillä kuukauden ja minä olin sille tuolloin potentiaalinen uhka. Kaikkien näiden yhteisten vaikeuksien jälkeen tuntuu hyvältä kuulla, että pian kolmen vuoden sitkeän työn tuloksena Tumppu kokee minut tärkeäksi. Sen suhteen luominen ei ole ollut helppo juttu. Lopuksi tulee vain mieleen, että kunpa me ihmiset ymmärtäisimme koiriamme edes puoliksi sen verran, mitä nämä upeat eläimet ymmärtävät meitä ja oikkujamme.

Meille kävi pieni tekninen häiriö videokuvauksen kanssa, mutta jokunen aika huonolaatuinen kuva onneksi saatiin.

Kelkka 1
Kelkka 2
Kelkka 3
Kelkka 4
Kelkka 5
Uhka 1  (hyökkäävä tuomari tullut esiin ja huusi PYSÄHDY!)
Uhka 2  (Tumppu hyökkäsi todella voimakkaasti kohti lähestyvää tuomaria)
Uhka 3  (tuomari sai uhkan jälkeen Tumpusta kaverin)
Sateenvarjo (ollaan juuri tulossa uudelleen nurkalle, jonka takaa se säikäytettiin)
Tynnyri 1
Tynnyri 2