Sattuu ja tapahtuu. Kun tarpeeksi sattuu, niin ehkäpä siihen tottuu...
Enpä olisi ikinä uskonut, että tulisimme oikein julkisesti nöyryytetyksi siitä, että olemme avoimesti kertoneet Tiitun kohtauksesta ja siihen liittyvistä asioista. Kyllä minä henkilökohtaisesti kestän sen, etteivät kaikki pidä kirjoittamistani jutuista Valkkariviestissä tai täällä blogissa. Molemmista edellisistä on kuitenkin tullut kiitostakin ja ihan myönteistä palautetta. Se surettaa eniten, että saamamme julkinen nöyryytys tehtiin tavalla, joka (ehkäpä) tarkoituksellisesti sisälsi muunneltua totuutta ja asiavirheitäkin. Tämä asia olkoon sitten tässä.
On useitakin syitä, miksi tämä blogi pysyy nyt hetken ei-julkisena. Niistä ei kuitenkaan sen enempää. Jokainen joka on pyytänyt on salasanan tähän mennessä myös saanut. Mukavaa nähdä, että teitä kuitenkin on :)
Koirien kanssa oli tuossa muutama kevyempi ja laiskempi päivä. Viikonlopun lenkit tehtiin ihan tarkoituksellisesti lyhyinä ja suurimmaksi osaksi kytkettynä, sillä Tiitun ravi oli pyörälenkillämme vähän hakusessa. Oltiin siis ihan fillaroimassa Tiitu taluttimessa. Vähän siinä on tekemistä, kun se tahtoisi niin kovasti vetää, kuten valjaissakin tekee. Kohtalaisesti se kuitenkin sujui. Lenkillä panin merkille, ettei sen takapään liikeradat olleet oikein kohdallaan. Se myös peitsasi, mitä ei ole tehnyt koko kesänä. Pidettiin sitten lenkit kevyinä ja lyhyinä.
Anne vähän hieroi ja tutkiskeli Tiitun lihaksistoa. Vikaa löytyikin vähän lannerangasta ja vasemman lavan takalihaksista. Useinhan takapään huonot liikeradat voivat johtua etupään lihaksistosta. Tiituhan ontui tuota vasenta etujalkaansa loppukesästä, kun arvelin sen krampanneen (lue Tiitun kohtaus). Nyt vähän kireä ja turvonnut lihas kielisi siis oireita olleen jo tuolloin, eikä siis kyse varmaankaan ollut mistään kohtauksesta. Tämähän on oikeastaan ensimmäinen kerta, kun jotain tällaista ongelmaa Tiitulle ilmenee. No, ehkä taustalla voi olla viime viikon varsin kovat nopeustreenit, joita vedimme.
Tänään oltiin vapaalla maastolenkillä. Kyllä koirissa näkyy muutaman päivän lepo ja kevyempi tekeminen. Ne alkoivat melkoisen konsertin autossa jo metsäautotielle kääntyessämme. Virtaa löytyi myös metsässä. Hyvän lämmittelyn jälkeen ne juoksivat vapaina pitkin metsiä vajaa kaksi tuntia. Mukavaa, kun niiden hallinta on parantunut yhä vaan. Vaikka nytkin näin useampia hirvenjälkiä, pysyi juokseminen hallinnassa. Tiitu liikkui hyvin ja hiekkatiellä se ravasi pitkän pätkän rennosti ja kauniisti.
Syksyn valo on erilaista kuin kesällä. Muutama kuva syysillan auringossa.
Kommentit