Kylläpä on taas mielenkiintoista seurata kuinka erilaisia meidän koiruudet ovat. Kun molemmat leikattiin samana päivänä, on niiden toipuminen varsinaisen leikkaushaavan ja siihen liittyvien juttujen osalta sujunut ihan samaan tahtiin. Kumpikin liikkuisi ja kouhottaisi jo täyttä päätä, jos lupa tulisi. Tikit otetaan pois viikonloppuna, jonka jälkeen sitten voidaan vähitellen liikunnan määrää lisätä normaaliin.

Olemukseltaan ja käytökseltään koirat poikkeavat toisistaan täysin. Tumpun käyttäytymisestä ei huomaa juurikaan muutosta. Jos jotain pientä haluaa kaivaa, on se ehkä tasapainoisempi ja vapautuneempi, eikä reagoi niin herkästi kuin ennen. Liekö vielä leikkauksen jälkeistä toipumista vai mitä. Tiitu sen sijaan on kehittänyt valtavat valeraskausoireet. Tai ainakin sellaiseksi niitä nyt tulkitaan. Se kaivaa pesää joka paikkaan ja kantaa lelujaan pesäänsä. Sisällä ollessaan se on kovin rauhaton. Tokihan valeraskaus sopii mainiosti ajallisesti sen viimeisiin juoksuihin. Onko kyse siitä vai onko leikkaus saanut käytöksen aikaan?

Ulkonakin Tiitu on herkkä ja reagoi kaikkeen sellaiseen minkä ennen leikkausta ohitti korvien nostamisella. Nyt se nostelee karvojaan ja haukkuu olemattomille asioille, kuten tienposkessa koko sen elämän ajan olleelle kivelle. Myös vastaantulevat autot, mopot ja pimeässä ihmiset saavat sen reagoimaan. Toivottavasti tämä jää väliaikaiseksi ja menee ajan kanssa ohi. Parasta kaikessa on ollut se, että aiemmin Tumppu olisi revenyt liitoksistaan Tiitun tuollaisesta käytöksestä. Se olisi ollut aivan varma tulevasta maailmanlopusta. Tumppu on nyt ottanut Tiitun haukkumiset yllättävän rauhallisesti. Muutamia kertoja jopa nuuskutellut omiaan vastaamatta lainkaan Tiitun käytökseen. Tällaista ei kyllä ole aiemmin juurikaan sattunut.

Äkkinäisesti voisi pohtia koirien luonteiden eroa pohjaksi käyttäytymiselle. Ehkäpä on kuitenkin vielä liian aikaista tehdä mitään johtopäätöksiä. Katsellaan mihin suuntaan tämä nyt kehittyy. On nämä eläimet vain niin mielenkiintoisia.