Kaikesta huolimatta vuosikymmen vaihtui. Toivotaan, että uusi vuosi tuo tullessaan iloisia asioita itse kullekin.

Viime päivityksen jälkeen on Tiitun käytös palautunut normaaliksi. Pientä uneliaisuutta ja takapään huteruutta lukuunottamatta koira on toimelias ja iloinen itsensä. Sillä on patoutunutta energiaa tavattomasti. Voi vain kuvitella viime viikkojen arjen muutosta leikkauksineen, kohtauksineen, lääkityksineen ja tutkimuksineen. Jospa tästä nyt päästäisiin vähitellen kiinni arkeen ja normirutiineihin.

Pääsimme siis Tiitun kanssa Aistiin tutkimuksiin 30.12. keskiviikkona. Oli melkoisen rankka reissu. Matkaan lähdettiin yöllä klo 02.30. Tiitu nukkui koko matkan, mutta Tumppu hieman tutkiskeli ympärilleen eikä paljoa nukkunut. Perillä Aistin pihassa olimme kymmenen aikoihin. Kävimme vielä ennen tutkimuksia lenkillä ihmettelemässä lentokoneita. Kun pääsimme sisään Tiitua väänneltiin ja käänneltiin eriasetoihin, nipisteltiin ja puristeltiin. Tiitun mielestä tutkimus oli kuitenkin ihan hauska kokemus ja se olisi helposti lähtenyt mukavan naislääkärin (Johanna Antila) kanssa leikkimään. Tämän jälkeen Tiitu jäi lääkärin kanssa ja me saimme ohjeet palata takaisin, kun meille soitetaan. Kulutimme aikaamme syömällä ja lenkkeilemällä Tumpun kanssa Myyrmäen urheilupuistossa.

Noin klo 14.30 saimme kutsun palata takaisin. Tiitun tutkimukset olivat ohi. Meidät kutsuttiin lääkärin huoneeseen ja saimme jutella rauhassa tutkimuksistuloksista, sekä Tiitun tulevaisuuden näkymistä. Kaikkiaan lääkäri piti Tiitun diagnoosia varsiin selvänä jo kohtausten luonteen perusteella ja yleisen terveydentilan perusteella. Magneettikuvauksella todennettu normaalit aivot vahvistivat sitten poissulkemisen kautta idiopaattisen epilepsian. Kysyessämme aivosähkökäyrästä meille kerrottiin sen olevan tarpeellinen vain, jos epäillään koiralla olevan kohtaus meneillään. Silloin käyrästä voitaisiin nähdä mahdollista aivojen epileptistä aktiivisuutta. Tiitun kohdalla lääkäri piti sitä ihan tarpeettomana rahan tuhlauksena. Ihan hyvä niin sillä nytkin tutkimus kustansi 909 euroa!

Lopuksi juttelimme Tiitun lääkityksestä. Jatkamme nyt annostuksella 1x60mg barbivet aamuin illoin. Parin viikon kuluttua menemme tarkistamaan fenobarbitaali-arvon verestä. Lääkityksellä menemme toistaiseksi puoli vuotta eteenpäin, mikäli kohtauksia ei tule. Sen jälkeen on sitten uuden arvioinnin paikka. Kotimatka sujui karmeasta lumipyrystä huolimatta leppoisasti. Takaisin kotona olimme illalla klo 22.30.

En malta olla kirjoittamatta muutamaa sanaa Tiitun ja epilepsian ympärillä käydystä keskustelusta. Kun lukee vaikkapa valkkari-foorumilla käytyä keskustelua epilepsiasta nyt kaiken kokemamme jälkeen, hämmästyttää se yhä enemmän. Tiitun kanssa on sen kesän ensimmäisestä kohtauksesta saakka toimittu lääkäreiltä saatujen ohjeiden mukaan. Tämän saman käsikirjoituksen mukaan ovat kulkeneet sadat ja tuhannet epilepsiaan sairastuneet koirat Suomessa rotuun katsomatta. On perin outoa ajatella, että Tiitu valkoisenapaimenkoirana olisi jotenkin poikkeus, ja olisi perusteltua vaatia sille tai meille jotain muuta toimintatapaa. Ymmärän kyllä, että ihmisillä joita tämä välillisesti koskettaa on pelkoja asian suhteen. Kaiken sen keskellä tuntuisi kuitenkin olevan parasta tukeutua asiantuntijoihin ja hakea sieltä vahvistusta omille peloilleen. Omista kokemuksestamme voin tunnustaa, että uusi ja tuntematon on ahdistavaa ja pelottavaa. Lääkärit, asiantuntijat kuin myös jo epilepsian kokeneet koiranomistajat ovat niitä, joihin on ainakin meillä ollut helpottavaa tukeutua. Yhä edelleen olen surullinen siitä, että näin toimittuamme saimme ryöpytyksen niskaamme.

Kiitos kaikille teille, joiden kanssa voimme Tiitusta asiallisesti jutella ja vaihtaa ajatuksia hyväksyen tämän vakavan sairauden mahdollisuuden. Se on ollut todella tärkeää.

Tiitun epilepsiapäiväkirjassa on tarkemmin tutkimustuloksista.