Aiemmin on tullut useastikin kirottua meneiden talvien surkeita kelejä. Nyt on pakko kyllä muistaa kehuakin, kun aihetta on. Tähän asti mennyt talvi on ollut joitakin kovia pakkaspäiviä lukuunottamatta kerrassaan hieno. Ja näyttää samalla tapaa jatkuvankin.

Edellisen päivityksen jälkeen on ehditty käydä tutkimassa tilannetta merenjäällä ja järvelläkin. Tehtiinpä viikonloppuna pitkä maastolenkkikin upeaan talviseen metsään. Voi vain etukäteen harmitella, kuinka alastomalta metsä näyttääkään tuulen ja lammön pudottaessa alas puiden oksille kasantuneen lumen. Jäällä tilanne on vieläkin melko huono. Jään päälle noussut vesi on lumen alla vielä monin paikoin sulana, joten jäällä kulkeminen ei oikein onnistu muuten, kuin moottorikelkan jälkiä pitkin, jotka kantavat hyvin. Kylmät kelit ovat varmaan pitäneet kelkkailijatkin poissa, joten merellä ei jälkiä ole vielä juurikaan. Ehkäpä vain kalastajien.

Kyllä kelpaa kuvan kaltaisessa maisemassa koirien kanssa mieltään leputtaa. Hyvin harvoin tuollaista tunnelmaa on mahdollisuus kokea. En edes muista talvea taaksepäin jolloin. Koirista on uusia kuvia tuolla albumissa.

Tiitun kanssa käytiin lääkärissä uusimassa rokotukset ja ottamassa fenobarbitaalitaso (19). Samalla voitiin taas jutella sekä Tiitun voinnista, että lääkityksestä lääkärimme kanssa. Jälleen kerran lääkärimme muistutti elämään Tiitun kanssa ihan normaalia elämää epilepsiasta huolimatta. Hänellä oli myös kokemuksia lääkityksen vähentämisestä ja lopettamisestakin, mikäli kohtauksia ei pitkään aikaan tule. Tuo tietenkin on lohduttavaa kuulla ja siitä voi toivoa. Yhä edelleen kuitenkin pienikin Tiitun normaalista poikkeava käytös saa reagoimaan herkemmin ja pelko seuraavasta kohtauksesta on niin pinnassa, etten ainakaan vielä olisi henkisesti edes valmis lopettamaan lääkitystä. Lisää Tiitun epilepsiapäiväkirjassa.

Ai niin. Myös Valjakkourheiluliiton kisoista olemme sitten Tiitun lääkityksen kautta ulkona. Myös VUL noudattaa lääkityksen suhteen nolla-rajaa. Erona Kennelliiton sääntöihin on vain se, ettei VUL:n säännöissä ole mitään varoaikoja. Tämä on tosin vähän kummallista. Kun tiedustelin, riittääkö ettei koira saa lääkettä kilpailupäivänä vai kuinka pitkään sen tulisi olla ilman, ei minulle osattu vastata. Nolla-raja koskee myös harrastesarjoja, joten tästäkin harrastuksesta olemme poissuljettu.

Hetken jo mietin, että yrittäisin tätä asiaa vähän selvittää ja nostaa esille, mutta tuntuu taistelulta tuulimyllyjä vastaan, joten saa nyt sitten nähdä jaksanko. Viime aikoina käydyt keskustelut eri ihmisten kanssa dopingsäännöistä ovat joka tapauksessa tehneet ainakin minulle selväksi, ettei säännöstöä laadittaessa ole varmuudella kaikkia asioita ajateltu loppuun saakka. Mietin myös, kuinka paljon tai missä mittakaavassa harrastaminen on lähtöisin koirasta itsestään tai sitten koiran itselleen ottavasta ihmisestä. Jäsenyydet ja toiminta eri järjestöissä on kuitenkin koiraihmisten keskinäistä toimintaa. Jos sitten satut saamaan itsellesi koiran, joka ei täytä toimintaan osallistumisen kriteerejä olet myös ihmisenä samalla toiminnan ulkopuolella. Itse lupauduin Kannuksen Koiruudet ry:n liittyessä Valjakkourheiluliiton jäsenseuraksi lajin yhteyshenkilöksi. Tuntuu kyllä vähän turhauttavalta toimia kyseisessä roolissa kehittämässä lajia täällä meidän aluella, kun samalla oma harrastaminen on mahdotonta Tiitun lääkityksen kautta. Ja samalla kaikki eläinlääkärit korostavat koiran normaalielämän merkitystä epilepsiasta huolimatta. No, ehkä tämäkin tästä ohi menee ajan kanssa.