En ole varma uskaltaako tässä paljon alkaa hehkuttelemaan, mutta tuntuu kuin normiarki olisi viimeinkin palaamassa Suureen Tarhaan. Mukavaa on myös huomata miten nopeasti kuljemme kohti kevättä ja kesää, vaikka talvi harvinaisen paksuine lumivaippoineen pitää meitä edelleen tiukasti otteessaan. Päivät pitenevät nopeasti ja alkuillasta ehtii jo hyvin kulkea koirien kanssa muuallakin kuin sähkövalojen turvin.

Olemme lisänneet liikuntaa vähitellen. Tiitu on päässyt pari kertaa vedättämään suksilla. Ihan hyvin se innostuu edelleen ja on asiassa mukana. Toki sen menossa näkyy varsin pitkä tauko vetotreeneistä sekä vauhdissa, että jaksamisessa. Pääasia on kuitenkin, että se vetää ihan kuten ennenkin.  Olemme käyneet myös muutamia canicross-lenkkejä molempien koirien kanssa. Nämäkin lenkit ovat sujuneet hyvin. Ainut mitä hieman ihmettelin on Tiitun lisääntynyt peitsaaminen. Yhdessä Tumpun kanssa vetäen Tiitulla tuntuu olevan kovin vaikeaa löytää oikeaa askellusta. Se mielellään vetäisi laukaten, kuten se kisassa tai suksilla tekee. Olen kuitenkin pyrkinyt pitämään juostessa molempien kanssa vauhdin sellaisena, että Tumppukin motivoituu vetämään. Tiitu ei jostain syystä halua vetää ravaten, vaan vetopaineen tuntiessa se siirtyy joko laukalle tai peitsaa. Kokeilin tätä moneen kertaan eilen juoksulenkillä. Kun päästin Tiitun vapaaksi, se ravaa hienosti samaa vauhtia minun ja Tumpun kanssa. Kytkiessäni sen vetämään alkaa se samassa vauhdissa peitsata. Muutaman kerran onnistuin käskyttämällä "raviin" ja vaihtelemalla nopeutta pysymään ravilla. En osaa sanoa mistä tuo johtuu.

Vapaita lenkkejä on tullut tehtyä paljon. Vähäjärvelle pääsee nyt hyvin, vaikka vettä siellä edelleen jään päällä paikoin on. Olemme tarponeet upottavassa hangessa pitkin metsiä koirat vapaana. Takuulla kuluttavaa, mutta hyvää treeniä koirille, kuin myös itselle. Sen olen huomannut omasta sykemittaristani. Innostuin myös pitkästä aikaa vähän enemmän tottistelemaankin koirien kanssa. Ihan yhteistyöhaluisiahan nuo molemmat ovat. Omasta laiskuudesta enemmän kiinni mitä ne nyt osaavat. Erityisen mukavalta tuntui, kun Tumppu viimein hoksasi, että liikkeestä voi jäädä myös seisomaan tai istumaan eikä vain heittäytyä levyksi maahan.

Tiitussa on havaittavissa pieniä äijämäisiä piirteitä. Liekö muutos leikkauksen peruja. Sen leikissä etenkin Tumpun kanssa, mutta myös minun kanssa tullut esiin uusia elementtejä. Se haukkuu ja haastaa selvästi enemmän kuin ennen. Se myös vaanii ja pöllyttää Tumppua mielellään. Mitään agressiivista käytöstä ei kuitenkaan ole havaittavissa. Tumppu reppana joutuu vain koville jo pelkän koko eron takia. Tiitu sai toisenkin ihmeellisen "nykimiskohtauksen", vaikka ei tuo kohtaus liene oikea sana kuvaamaan tapahtunutta. Kirjoitin siitä tarkemmin päiväkirjaan.

Uusia kuvia myös galleriassa.