Kaikki tuntuisi olevan Tiitulla ok. Vähän pelottaa edes mennä mitään tuollaista suustaan päästämään, joten koputellaan samantien puuta - kop, kop...

Pitkästä aikaa oltiin heti aamupäivästä reippaalla maastolenkillä ja koirat pääsivät vetohommiin. Surullisen vähän näitä on tullut tehtyä. Jotenkin oma into ja motivaatio katosi pahemman kerran, kun kisoihin ei enää päästä. Niinhän ei tietenkään saisi käydä, mutta jotenkin sitä vaan laiskuu. Tokihan pakkaset ja jatkuva lumentulo ovat nekin verottaneet mahdollisuuksia vetää, kun millekään hoidetulle ladulle ei ole asiaa.

No, siis kuitenkin. Käytiin Matalakankaan maastossa, jonne on aurattu metsätöitä varten mukava tienpätkä, jossa voi jopa luistella. Lisäksi alueen läpi kulkee moottorikelkkaura hienossa vaihtelevassa kangasmaastossa. Vedätin yhden ihan kilpailunomaisen vedon n. 3km, joka meni upeasti. Jopa Tumppu veti koko matkan hyvällä motivaatiolla. Varmaan olisivat vetäneet pidempäänkin, mutta päätin lopettaa hurjiin kehuihin, kun molemmilla motivaatio oli vielä huipussaan. Sitten koirat saivat juosta vapaana ja itse hiihtelin perässä. Paljosta lumesta on se hyöty, että koirat pysyvät varmasti poljetulla uralla. Ei paljoa kiinnosta hankeen mennä rämpimään.

Loppumatkasta kytkin koirat uudelleen ja vaadin niitä vetämään ravaten ja maltilla. Vähän teetti alkuun töitä, mutta siihen nähden kuinka vähän tätä on tehty homma sujui hienosti. Tässä muutama kuva, jonka otin jalkojeni takaa eteenpäin. Melkoista taiteilua, mutta mukavia kuviahan noista tuli.