Innostuttiin Tiitun kanssa Kalajoelle match showhun - vai kirjoitetaankohan se noin. No, joka tapauksessa. Mätsäri oli Kalajoen hiekkasärkillä maneesissa ja koiria oli paljon. Aikuisia lienee ollut kuutisenkymmentä. Päivä oli rasittavan pitkäveteinen, mutta oikein hyvä Tiitulle. Koetteli sopivasti sen ihan niinkuin minunkin kärsivällisyyttä, kun mitään ei tapahtunut pitkään aikaan.

Oltiin heti ekassa parissa numerolla kaksi. Punainen saatiin ja Tiitu oli kehässä ihan asiassa mukana. Tämän jälkeen alkoikin odottaminen. Kaksi ja puoli tuntia hengailtiin maneesissa ja pihalla, kunnes päästiin punaisten kehään. Koiria oli kerralla kolmisenkymmentä, eikä siinä oikein esiintymään mahtunut. Noh, pääasia tietenkin olla mukana pitkästä aikaa moisessa hulinassa. Ylättävän hienosti Tiitu jaksoi, vaikka etäisyyttä edellä ja takana olevaan koiraa oli alle puolimetriä, siis kuono etummaisen takapuolessa kiinni. Tuomari ei kelpuuttanut meitä jatkoon, joten kahden ja puolen tunnin odottelu oli parissa minuutissa ohi. Kaikkiaan kuitenkin hyvin järjestetty mukava tapahtuma.

Ehkä pitäisi enemmänkin käydä ihmisten tai koirien ilmoilla. Ei siksi, että Tiitu ei ihan hyvin moisista tilanteista selviäisi, mutta rentoutta ja malttia tulisi lisää. Hyvin pienellä aktivoinnilla Tiitu unohtaa kyllä kaiken ympärillä olevan ja tekee asioita innokkaasti ja kuunteleekin ihan hienosti. Sen sijaan omissa oloissaan tai joutuesaan olemaan paikallaan sillä on tarve tehdä koko ajan jotain myös oma-aloitteisesti - nuuskia, kaivaa, tutkia mitä milloinkin.

p.s. Nyt on kotona hevosenpaskalle haiseva koira :)