Ajattelin vähän sellaista, että yrittäis muuttaa tämän blogin alavireistä ilmettä kirjoittelemalla positiivisista asioista. Vaikka tässä on taas kaikenlaista sattunut, mistä vois valittaa, pidetään mielessä tuo positiivisuus.

Syksyn ihanan viileistä ilmoista ehdittiin nauttia vaan hetken verran, kun taas alkoi kasaantua tummia pilviä. Oltiin Tiitun kanssa geokätköilemässä Ohtakarin kalastajakylän voimauttavissa maisemissa. Pysähtyneen ajan, kiirettömyyden, alkavan syksyn sekä rauhoittavien maisemien ympäröimänä nautittiin laatuaikaa sunnuntaina kätköjä etsien. Tiitu nautti olostaan. Huomasin taas kuinka hieno koira se on. Ja myös sen kuinka se on edelleen muuttunut. Mistä lie johtuu, mutta malttia sille on tullut tavattomasti lisää. Se on edelleen leikkisä, mutta ylimääräinen adhd-hörhöily on jäänyt vähemmälle. Laitanpa pari kuvaa.

Tiitu (Pitkäpauha)
Tiitu (Ohtakari)

Tuo Ohtakarissa otettu kuva on minusta tunnelmaltaan hieno. Joskus aiemmin Tiitu on vinkunut perääni kytkettyäni sen kiinni kätkön etsimisen ajaksi. Nyt se malttoi makoilla rauhallisesti omissa oloissaan rentona. Etsiskelin melko tovin kätköpurkkia välillä korkealla tornissa pois Tiitun näkyvistä. Ihmiset touhuilivat läheisellä pihalla ja kulkivat ohi polkua häiriönä Tiitun vaan makoillessa.

No, sunnuntain reissu meni melkeen loppuun asti hienosti. Sain melkoisia vatsanväänteitä kesken matkan ja vaivoin kotiin päästyämme eikun päivystykseen. Tutkimusten jälkeen kuitenkin kotiin. Tuskaisesti aamuun selvittyäni uudelleen päivystykseen. Lopulta sitten maanantai-iltana kiikutettiin leikkaukseen ja tulehtunut umpilisäke poistettiin. Mainoksen tavoin.. eikä tässä vielä kaikki. Minun kippuroidessa sairaalassa tuli koirille taas pitkä päivä äkikseltään olla kotosalla Annen ollessa kuuteen töissä. Tiitu oli tehnyt löysähkön kakan lattialle. Anne lähti koirien kanssa ulos. Tiitu ripuloi ja alkoi oksentaa voimakkaasti. Sen vointi meni todella huonoksi ja Anne soittamaan elänlääkärille.

Tietenkin oma lääkärimme oli lomalla. Jo edesmennyt sakemannimme Sippe sai vatsalaukunkiertymän ja pelastettiin leikkauksella. Tiitun oireet olivat hyvin samantyyppiset ja siitä sitten kiireellä koira kyytiin ja etsimään jostain Teerijärveltä elänlääkäriä. Kokeiden ja hoitojen jälkeen Tiitun tila koheni ja niin pääsivät kotiin yötä vasten samalla, kun Kaitsu heräili leikkauksesta.

Nyt kun tätä kirjoittelen on tilanne tasaantunut. Tiitun vatsa toimii ja Kaitsu toipuu hyvää vauhtia. Mikä sitten Tiitulle tuon aiheutti jää arvailujen varaan. Ehkäpä se löysi jotain maasta ja söi. Ruoasta se tuskin kuitenkaan on tullut, sillä Tumppu on ollut ihan terve. Niinpä tässä mennään kohti uusia toivottavasti parempia ja tasaisempia aikoja. Kuten menneet päivät osoittaa, elämä voi olla perin yllätyksellinen. Täällä ollaan positiivisella mielellä niin kuin alussa kirjoittelin - on päätetty olla. Hyviä asioita löytyy kuitenkin. Tiitu voi hyvin, eikä se saanut kohtausta perin huonosta tilastaan huolimatta.

p.s. epilepsiapäiväkirja päivitetty.