Täällä on himppasen kurkittu taaksepäin menneeseen aikaan. Siis mitä kaikkea viime vuonna tähän aikaan koirien kanssa tehtiin. Menneeseen palaamiselle on vinha syy.

Kaikki lähti siitä, kun tilapäisessä mielenhäiriössä päätin yrittää Tumppua juoksuttaa kohti sen ekaa canicross-kisaa. Matkaan tuli ja tulee aina tietenkin mutkia, jotta mikään ei olisi niin helppoa.

Tuumasta toimeen on sitten vähän koitettu liikkua koirien kanssa säännöllisemmin ja etenkin enemmän sekä tehokkaammin. Itse vielä hieman umpilisäkeleikkauksesta toipilaana sovittelin mennä viikolla lantiovyötä aristavan haavan päälle ja molemmat koirat valjaisiin. Juostiin sillee hengaillen Houraatin testijuoksuradastamme loivat nousuosuudet eli tasan 1km. Aikaa saatiin kulumaan 3.33,2. Tiitu veti hurmiossa ja Tumppu hengaili vieressä. Molemmat koirat väsyivät selvästi. En vielä tuolloin kiinnittänyt asiaan erityistä huomiota.

Jotta saisin Tumpun vetämään, tein muutaman päivän kuluttua seuraavan treenin. Tiitu vapaaksi juoksemaan eteen jänikseksi ja Tumppu vetohommiin. Saatiin kolme tosi hyvää n. 500 metrin vetoa. Päästiin sen jälkeen koirat vapaaksi juoksemaan. Tein jälleen saman havainnon koirien väsymisestä. Nyt ehkä vielä selvemmin.

Jälleen pari päivää hivenen kevyemmin ja sitten seuraava treeni fillarilla. Olen säästänyt viime vuonna tekemiemme vetotreenien tiedostot - siis gps:llä tallentamani reitit ja vauhdit. Ajattelin, että voisin verrata niihin missä nyt mennään. Molemmat koirat valjaisiin ja Karhin tutuille pehmeille hiekkateille vetämään. Tiitu veti hienosti ja Tumppukin omaa kovaansa ihan kohtalaisesti kaksi ekaa n. 500m pätkää. Kolmannella alkoivat molemmat hiipua, joten jätin homman siihen ja "palkaksi" koirat vapaaksi. Ne olivat selvästi väsyneitä. Kielet roikkuivat ulkona ja ne läähättivät kovasti. Hmm...

Joskus kesän kynnyksellä kirjoittelin, että koirat olisivat hyvässä kunnossa. Siltä nimittäin näytti. Oma silmä ja tuntemus valehtelevat niin herkästi. Kun pöytään lyödään faktaa - numeroita, ei enää olekaan 'miltä näyttää'. Kun koirat joutuivat nostamaan työskentelyn tehoa, tuli seinä yllättävän nopeasti vastaan. Vaikka molemat näyttävät ihan hyväkuntoisilta ja liikkuvat innokkaasti, on merkittävä ero havaittavissa kelloa katsomalla.  Viimeisimmän pyörätreenin keskivauhdit olivat 15,2 ja 14,9 km/h - aikaa saatiin kulumaan 630m 2,39 min. Otanpa muutaman ihan satunnaisen treenin - ensin 29.9.2009. Samoissa maastoissa vedetty treeni fillarilla 531m aikaan 1,20 min, keskinopeus 23,9 km/h. Vähän pidempi veto 21.9.2009 fillarilla - 3221m aikaan 9,30min, keskinopeus 20,3 km/h.

Jotain olennaista on tapahtunut. Takana on kuuma laiska kesä. Suunnitelmallinen liikkuminen on jäänyt osin Tiitun sairauden takia, mikä on todella huono selitys päästää koirien kunto laskemaan osoitetulla tavalla. Vaikka ero numeroiden valossa on täysin kiistattomasti osoitettu (kello harvemmin valehtelee), on jotain keksittävä selitykseksi. Olen ihan varma, että muutamien treenien myötä halu vetämiseen nousee. Kovat treenit myös nostavat suorituskykyä nopeasti. Siltikin kuten alussa mainitsin kurkkiminen taaksepäin kertoo kaiken olennaisen tekemisemme muuttumisesta. Koirien kanssa touhutaan ja niitä liikutetaan nytkin ihan mukavasti päivittäin. Jos ne saavat liikkua vain oman mukavuusalueensa puitteissa, ei kehitystä tapahdu. Näinhän se tuppaa olemaan meillä ihmisilläkin. Kokeilemalla ja välillä ylittämälläkin omat fyysisen suorittamisen rajansa tapahtuu kehitystä. Ihan oma lukunsa tietenkin on, onko se lainkaan tarpeen. Monen mielestä ei varmaankaan...