Ei ole vuodet veljiä keskenään... liekö edes päivät.

Hienoa, kun on syksy ja viileät ilmat - sateesta ja märkyydestä viis. Suuressa Tarhassa on oltu touhukkaalla päällä. Pari viikkoa sitten kirjoittamani edellisen postauksen jälkeen on innostuttu tekemään kaikenlaista. En osaa edes arvailla mistä moinen innostus on tullut. Tässäpä taas tarinaa luettavaksi tulevina aikoina.

Kun maanviljelijät saivat viljansa ja rehunsa tehtyä on peltoaukeita halkovilla hiekkateillä ollut mukava ulkoilla. On me ihan vähä sinne pellon puolellekin astuttu. Innostuin teputtelemaan meidän mittapuun mukaan pitkähköjä jälkiä pellolle. Taukoa edellisistä oli kertynyt koirille tosi pitkään. Liekö se juuri auttanut, mutta molemmat nuuskuttelivat jälkensä paremmin kuin koskaan. Me kun tehdään tätä vain ihan omaksi huviksi ilman sen kummempia tavoitteita, toimitaan miten milloinkin. Molemmat koirat kykenivät nuuskuttelemaan virheittä pellolle kävellyn vajaan tunnin vanhentuneen useampia loivia kulmia sisältäneen jäljen. Jäljellä oli makupaloina nakkeja epämääräisesti joka 30 askeleella ja kulmissa. Parasta oli se, että molemmat tekivät rauhassa ja keskittyneesti nenällään töitä. Aiemmin kun tahtoi vähän mennä hosumiseksi.

No innostuin ihmeekseni sitten vielä tottistelemaankin, mitä tapahtuu todella harvoin. Jostain syystä en ole koskaan oikein jaksanut koirien kanssa hioa tarkkuutta esim. istumiseen - onko se nyt suorassa vai vähä vinossa. Tykkään kyllä touhuilla koirien kanssa. Noh. Olemme tehneet silloin tällöin pelloilla ulkoillessamme pieniä seuraamispätkiä ja vähän muitakin liikkeitä.

Kerran sitten koirien juostessa vapaana otin ne siitä extemporé käskyn alle vuorotellen seuraamaan ja vapautin hetken päästä juoksemaan. Tämä oli koirista ihmeen hauskaa. Vähitellen lisäsin vaatimustasoa niin, että jätin toisen koiran paikoilleen ja hain toisen seuraamaan. Näin sitä sitten matkattiin ristiin rastiin pitkin peltoa. Vaikka itse sanonkin molemmat toimivat uskomattoman hienosti. Tänään yritin jo sellaista, että Tumppu matkaan, lyhyt seuraaminen, liikkeestä maahan ja samantien Tiitu mukaan seuraamaan, muutama käännös ja liike kohti maassa makaavaa Tumppua, ja Tiitu hyppy-käskyllä Tumpun yli. Ihan lähellä oli jopa onnistua.

Ja mitä vielä. Eilen oltiin eka kertaa canicross-treeneissä Kannuksessa. Kannuksen Koiruudet eli KanKo on Kennellinjan opiskelijoiden harrastusyhdistys. Lupauduin seuran yhteyshenkilöksi valjakkourheiluasioissa, kun päättivät liittyä VUL:n jäsenseuraksi. Viime syksynä järjestimme epäviralliset canicross-kisat ja infotilaisuuden mm. varusteista. Palaveerasimme viime viikolla valjakkourheilureiteistä. Jospa niitä vaikka Kannukseen saataisiin. Tulipa siinä sitten puheeksi, että voitaisi treenata yhdessä. Eilen kokoonnuttiin opiskelijoiden ja koirien kanssa Poleenharjuun ottamaan mäkivetoja. Suunnitelmissa vilahteli pari joukkuetta canicrossin SM-viestiin Poriin. Mukava nähdä rohkeita ja ennakkoluulottomia nuoria.

Kaitsullahan on kisaamisen suhteen pieni hidaste tämä koira-juttu. Eilinen treeni olikin suuri testi Tumpulle, kun mietin mahdollista kisaamista. Eihän Tumppu mikään sosiaalinen tapaus eilenkään ollut. Kuitenkin sen kanssa pärjäsi isojen mustien koirien porukassa ihan helposti pitämällä sen riittävän kaukana muista koirista. Vedimme vedot loivaan ylämäkeen jonossa riittävän pitkin välein niin, että me Tumpun kanssa oltiin vuorossa aina viimeisenä. Kun muut olivat lähteneet matkaan, uikutti ja ulisi Tumppu muiden perään. Luvan saatuaan se veti täyttä laukkaa mäen päälle kuten muutkin. Kaikkiaan eilinen kokemus rohkaisi sen verran, että kalenteriin tuli 9.10. Larekin canicrosskisa Kannuksessa. Tiitun kanssa vedettiin myös pari vetoa. Edelleen voi harmitella, ettei sen kanssa voi kilpailla.

Ajellessani takaisin kotiin treeneistä tuli monta ajatusta Tumpun vetämiseen liittyen. Huomasin, että oikeastaan kaikki vetotreenimme on tehty Tiitun ehdoilla. Ihan kuin missä tahansa kouluttamisessa, oppimisessa tai motivoimisessa niin kai tässäkin tulisi lähteä yksilön persoonasta, tarpeista ja ominaisuuksista. Syttyäkseen vetämään on Tumpun kanssa tehtävä asiat eri tavalla kuin Tiitun. Kun tähän asti Tiitu on ollut se, jota on kisoihin treenattu on luonnollista, että Tumppu on tullut vähän siinä sivussa. Nyt on muutettava vähän systeemiä. Miten, sitä pitää pohtia. Siitä lisää jatkossa.