Ihan on pikkasen into laantunut sitten viime kirjoitteluni. Kun sitten vihdoin päästiin sanoista tekoihin harrastusten parissa, eiköhän tule jotain mutkaa matkaan. Vähän jo muka ennätettiin treenailla Tumpun kanssa. Elättelin toiveita ilmoittaa itsemme SM-canicrossiin henkilökohtaiseen kisaan. Kun nyt sitten Kannuksen Koiruudet eli  KanKo sai kasaan viesiin jopa kaksi joukkuetta, olisi siinä samalla Porin reissulla voinut Tumppukin startata. Vaan kun ei.

Viime perjantaina kaikki oli iltapissareissulle asti ihan normaalisti. Illalla Tumppu alkoi käyttäytyä levottomasti. Se kierteli huoneesta toiseen, meni makuulle ja nousi samantien ylös, läähätti ja hengitti muutenkin tiheästi ja vaikeasti. Tumppuhan on normaalisti sisällä lähes huomaamaton ja etenkin iltaisin se asettuu nukkumaan ilman mitään rituaaleja. Tilanne meni niin pahaksi, että pakkohan sitä oli lähteä lääkäriin viemään keskellä yötä. Pari kipupiikkiä auttoi akuuttiin tilanteeseen ja näyttää ainakin nyt, että tila on palautunut normaaliksi. Lääkäri epäili keuhko- tai hengitystietulehdusta ja saatiin kymmenen päivän antibioottikuuri.

Tärkeintähän tässä on tietenkin Tumpun vointi. Pääasia, että se on normaali itsensä. Liikkuminen on kuitenkin rajoitettu hihnassa kävelyyn, eikä riehumisia ole vielä salittu. Siltikin harmittaa. Olisihan se mukava harrastaa koirien kanssa, vaan näyttää ettei sitä meille suoda. Ainot lähialueen kisat peruttiin ja SM-kisat jää nyt väliin Tumpun sairastumisen vuoksi. Vaikka se kuntoutuisikin, niin antibioottien ja doping-juttujen takia ei voida osallistua.

Niin siis KanKon joukkueet on kuitenkin ilmoitettu SM-viestiin. Lupasin lähteä mukaan, että joukkueet saadaan kasaan. Toisaalta hienoa, toisaalta surettaa. Kävin viikonloppuna tutustumassa koiraan, jonka kanssa meillä on siten viestissä tarkoitus juosta ensimmäinen osuus. Koira on parivuotias husky-uros Imppa, jos nyt muistan nimen oikein. Juoksenneltiin muutamia vetoja Eskolassa hiekkamontussa. Ihan hyvin Imppa veti. Hieman se ihmetteli, että mitäs sää oiken siellä perässä juokset, kun on tottunut vain valjakossa vetämään. Mielenkiintoinen kokemus siis edessä. Toisaalta vielä on parempi olla hehkuttamatta. Jos sama tuuri jatkuu, mitä tahansa tässä voi vielä tapahtua.

Heh, joo. Eilen töiden jälkeen leikittiin koirien kanssa lähimetsässä. Tiitu kantoi normitapaansa keppejä ja tarjosi leikkiä. Otin kepistä kaksinkäsin kiinni ja vedettiin. Härnäsin sitä irti-käskyn jälkeen kepillä ja onnistuin jotenkin tumpeloimaan etusormeni kepin ja Tiitun takahampaiden väliin. Vaikka oli reilut hanskat kädessä, kuului ikävä rusahdus ja etusormen pää halki ja verta koko maailma täys - eikä sattunut yhtään. Onneksi ei jäänyt luu väliin, murtuma olisi ollut todennäköinen. Loppui leikit aika lyhyeen :)