Epilepsialääkkeiden sivuvaikutukset jatkuvat edelleen. Vaikka Tiitu selviääkin lähes normaalisti päivän touhuista, vaikuttaa lääkkeet merkittävästi aamuin ja illoin. Näyttäisi siltä, että voimakkaimmin oireet näkyvät 2-4 tuntia lääkkeiden antamisen jälkeen. Kovasti tässä on harkittu Barbivet annoksen edelleen pienentämistä. Katsotaan nyt kuitenkin vielä.

Yöllä klo 03 Tiitu herätti. Se halusi tarpeilleen ulos ja tekikin ihan normipissan. Sisälle tultuamme se oli kuitenkin levottoman oloinen eikä asettunut uudelleen nukkumaan. Vähän ennen viittä se tahtoi uudelleen ulos. Nyt se kakkasi ja yritti kovasti hakea pissapaikkaa, mutta ei löytänyt. Tultiin sitten tunnin kävelyn jälkeen sisälle. Tästä alkoikin levottomuus. Tiitu halusi jatkuvasti ulos. Se lirutteli muutaman tipan pissaa tiheimmillään puolen minuutin välein. Vähän kuuden jälkeen se näytti voivan tosi pahoin ja yrittikin tuloksetta oksentaa voimakkaasti kolme kertaa. Eikun eläinlääkärille soittamaan lauantai-aamuna seitsemän aikaan.

Kokkolan uuden päivystysalueen (eli siis se johon kuuluu Kälviä) kännykkänumeroista saatiin päivystävän lääkärin numero. Numerosta vastasikin "Eläinlääkäri" ei siis sanonut nimeään - toki en sitä tajunnut kysyäkään (!). Selitettyäni asian lääkäri totesi kyseessä olevan niin monimutkainen tapaus, ettei hän voisi auttaa. Kehoitti soittamaan Kokkolassa juuri avanneen yksityisen numeroon, jonka toki tiesi. Tästä numerosta vastattiin ja sain ystävällistä palvelua. Minusta oli hienoa, että kertomani kirjattiin tarkasti ylös ja naisääni (ei siis lääkäri) tarkisti vielä tiedot ja lupasi soittaa takaisin, ennen kuin katkaisi puhelun. Hetken kuluttua hän soittikin takaisin ja totesi lääkärin olevan vielä Seinäjoella, mutta on Kokkolassa vastaanotollaan klo 11, jolloin voimme tulla. Sain vielä ohjeet olla antamatta Tiitulle mitään muuta kuin Barbivet tabletit.

Anne ehti soitella ja laittaa viestejä muillekin lääkäreille. Pentti Tapio lupasikin ottaa meidät vastaan jo vähän yhdeksän jälkeen. Sain sen verran kerättyä kauhalla pissaa, että saatiin näyte mukaan. Diagnoosi oli voimakas virtsatietulehdus, johon antibiootti- ja kipupistokset sekä lääkekuuri. Tapio ultrasi Tiitun ja totesi virtsarakon tyhjäksi. Hän myös tutki mikroskoopilla virtsan rakennetta ja siitä löytyikin struviittikiteitä. Syytä, mistä kiteet ovat tulleet ei pysty heti selvittämään. Se edellyttää jatkotutkimuksia, joihin mennään sitten ensi viikolla.

Kuten on viime päivinä tapahtunut niin nytkin päästyämme kotiin Tiitu sammahti noin neljä tuntia aamulääkkeen antamisen jälkeen vähän ennen kello yhtätoista. Voi sanoa, että onneksi nyt niin. Se oli hereillä kolmesta saakka ja ravannut levottomasti ulkona viisi tuntia pissaten tai ainakin kyykistyen jatkuvasti vain muutaman minuutin välein. Se heräsi  noin tunti sitten eli kahdentoista aikoihin ja horjuvin jaloin lirutti hieman pidemmän pissan. Näyttää siis, että se tolkuton tiheään pissaaminen on loppunut ja näyttää vähän paremmalta.

Muutama sana vielä tuosta eläinlääkäreiden päivystämisestä. Ymmärrän toki, että monellä elänlääkärillä menee sormi suuhun kertoessani meidän sairaskertomusta. Todellisuutta on kuitenkin se, ettei nykyisestä päivystyssysteemistä ole meille mitään hyötyä. Rehellistähän on tietty lääkäriltä sanoa, ettei voi tehdä meidän tapauksessa mitään. Parempi sekin kuin hoitaa summassa potilasta, eikä aavistustakaan mitä tekee. Me olemme siis periaatteessa yksityisten lääkärien varassa. Onneksi niiltä on vielä apu saatu ajoissa. Kyllä tänäänkin mietin syntyjä syviä katsellessani kellon matelemista. Jos Tiitu olisi tarvinnut nopeaa hoitoa, ei se olisi sitä saanut. Jälleen voi olla kiitollinen, että onneksi ei tarvinnut.