Selvitettiin vielä perusteellisemmin Tiitun uutta kaliumbromidi-lääkitystä. Perin oudoltahan tämä kuulostaa, mutta ihan todellisuutta tämä seuraava on.

Yliopiston apteekin lääkevalmistuksesta saimme seuraavaa tietoa. Mikäli kaliumbromidi tehdään pelkästään veteen valmistetaan se kapseleina, ei liuoksena pullossa. Tämä siksi, että lääke laimenee parissa viikossa. Saamamme tieto tarkoittaa sitä, että ensimmäinen Kokkolassa apteekissa valmistettu lääkeliuos oli laimentunut parin viikon jälkeen. Käytännössä me siis mitattiin tarkasti ruiskulla 3ml vettä Tiitun ruokaan kuukauden päivät. Ihmekös tuo, ettei verikokeessa bromidipitoisuus ollut kovin korkea.

Uusi lääke sisältää säilyvyyden ja myös imeytymisen kannalta tarvittavia apuaineita. Tiitun saamat sivuoireet selittyvätkin lähes varmuudella tällä. Pieni mahdollisuus olisi myös apuaineiden aiheuttamiin oireisiin, mutta se on harvinaista. Nyt Tiitu siis saa sitä lääkettä, mitä uskoimme sen saaneen joulukuun alusta viimeisimmän kohtauksen jälkeen.

Tiitu on nyt saanut pienennettyä Barbivet annostusta tiistaista alkaen. Yhä edelleen sen liikkeet on huterat ja etenkin pari tuntia iltaruuan jälkeen se on lääkehöyryissä ja kovin väsynyt. Eilen illalla se oli nukahtaa kesken pissaamisen ja havahtui sitten, että missäs sitä oikein ollaankaan. Päivät ja varsinkin iltalenkit töiden jälkeen sujuvat paremmin. Eilen käytiin reippaalla juoksulenkillä ja Tiitu vetäisi tallentimen mukaan parinsadan metrin vedon lähes 40k/ h nopeudella. Tuollaista nopeutta ei siltä ole aiemmin mitattu, joten lihasten hermotuksessa tai voimantuotossa ei voi olla mitään vikaa. Oireet kuitenkin ilmenevät iltaisin tuossa yhdeksän kymmenen välillä.

Luottamus lääkkeisiin ja apteekkien palveluihin koki kyllä kolauksen. Jos spekuloi, mitä kaikkea olisi voinut sattua, ei naurata yhtään. Entäs jos Tiitu olisikin saanut kohtauksia ensimmäisen bromidilääkeen aikaan. Takuulla olisi ajateltu, että annostusta olisi nostettava. Eipä se olisi auttanut, vaikka lääkettä olisi annosteltu litra. Vesi tuskin epilepsialääkkeestä käy.

No, onni onnettomuudessa, että asioihin saatiin selvyyttä ja tiedetään enemmän. Katsellaan nyt häviävätkö sivuoireet vähitellen, kuten toivottavaa on. Hienoa tietenkin on taas se, että viimeisimmästä kohtauksesta on kulunut jo yli kolme kuukautta.

Ai, niin. Jos huomenna on kaikki ok, mennään Tiitun kanssa Kannukseen mätsäriin. Päästään taas ihmisten ilmoille. Niin ja pakko vielä mainita Yliopiston apteekin hienosta asiakaspalvelusta!