Käytiin Tiitun kanssa tiistaina uudella eläinlääkärillä Kokkolassa. Minulle jäi oikein luottavainen ja positiivinen kuva. Uuden vastaanoton on aloittanut Pieneläin Akuutti Niittykadulla. Lääkärinä toimii Ari Murnieks. Hänellä on pitkä oma koiraharrastustausta armeijan koirakouluttajana ja omistaa nytkin kolme saksanpaimenkoiraa. Hän on pitänyt vastaanottoa jo 1990 alkaen Liettuassa (olihan se nyt Liettua?). Rauhallinen ja jämäkän oloinen kaveri. Puhuu tosin vain englantia, mutta ymmärtää jo suomea. Kommunikointi sujui hoitajan välityksellä.

Kerrottuani sairaskertomuksemme Tiitulta otettiin verenkuva, jossa kaikki arvot olivat viiterajojen sisällä. Lääkärin sanoin - "Everything is fine!". Pissanäytteessä oli leukosyytit edelleen koholla, muuten sekin "fine". Lääkäri ultrasi virtsarakon, joka sekin oli ok. Kasvaimia, virstakiviä, eikä -hiekkaakaan näkynyt. Pientä tulehdukseen viittaavaa muutosta oli, mutta hyvin pientä. Nyt sitten siis odotellaan tuo antibioottikuuri loppuun ja uusi pissanäyte sitten. Siitä tutkitaan myös ne struviittikiteet.

Juttelimme hieman epilepsialääkityksestä, mutta koska Aisti oli antanut ohjeet, ei lääkäri halunnut niihin sen enempää kommenoida. Sen hän kuitenkin toi esille, että ei ole mahdotonta, jos kaliumbromidi saisi aikaan häiriön virtsarakon toiminnassa. Kun muukin hermotus menee sekaisin, ei ole poissuljettu, että virtsarakko ei supistuisi kunnolla. Tätä vaihtoehtoa pohdittiin myös meillä kotona ihan maalaisjärjellä.

Saatiin siis välillä parempiakin uutisia. Lääkkeet eivät ole aiheuttaneet sellaisia muutoksia maksassa, joista olisi viitteitä verikokeissa. Kun muutkin veriarvot  olivat hyvät, voi olla paremmalla mielellä. Mukavaa oli myös kuulla, että tämä lääkärin päivystysnumeroon voi soittaa aina. Hänellä on valmiudet pehmytkudoskirurgiaan jo nyt ja pian kuulemma luustoonkin. Löytyy siis yksi paikka lisää, johon yrittää soitella hädän tullessa.

Seuraavaaksi lupaan kirjoitta jotain muuta kuin tätä ainaista sairaskertomusta.