Tiedä mihin hyppäät

Juup. Kyllähän tämä on tiedetty. Tuntemattomaan veteen ei laiturilta pääedeällä hypitä. Kampanjat muistetaan. Silti...

Tiitulle sattui eilen vahinko. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Tässä kaikille koiria uittaville muistutuksena, että vaarat vaanivat usein sellaisissa paikoissa, joita ei ennakolta osaa huomata.

Meillä on tästä noin vartin ajomatkan päässä Kannukseen päin iso hiekkanottoalue, jonne on kaivettu sen verran syvästi, että on syntynyt kerrassaan hieno uintipaikka koirille. Kapea (20m), rannoilta matala ja keskeltä syvä noin 200m pitkä allas on mitä oivallisin paikka uittaa koiria. Itse voi rannalla teputella tai pulahtaa veteen koirien kanssa, jos siltä tuntuu. Me ollaan uitu tuolla jo muutaman kesänä. Rannalla ja vedessäkin on muutamia kiviä, joiden paikat olen kyllä tiedostanut. Kirkkaassa vedessä ne näkyvät selvästi. Itsekin vedessä kahlaneena ja uineena luulin tietäväni, että mitään vaarallista ei vedessä ole.

Mentiin eilen normaaliin tapaaan iltapäivästä uimaan. Koirat uivat ja kirmailivat sekä vedessä, että rannalla. Huippua on ajaa toista takaa ja juosta täydellä vauhdilla veteen. Heittelin sitten molemmille keppejä, jota en juurikaan yleensä uitireissuilla tee. Koirat viettävät paljon aikaa vapaasti keskenään. Heitin sitten Tiitulle kepin, jonka perään se kirmasi tietenkin sen mitä jaloistaan pääsi. Matalasta rannasta alkaa nopeasti syvenevä kohta, josta Tiitu syöksyi kohti keppiään. Se meni veteen jotenkin holtittoman oloisesti ja heti ensimmäisten uintiliikkeiden alettua alkoi valittaa ja ulvoa suoraa huutoa.

Tilanne oli järkyttävä. Koira ulvoo tuskasta vedessä, yrittää uida ja kääntyä kohti rantaa. Parissa sekunnissa ehti käydä mielessä vaikka ja mitä sydänkohtauksesta lähtien. Ryntäsin veteen auttamaan Tiitua pois vedestä kannatellen sitä rinnan alta. Kun päästiin tarpeeksi matalaan veteen, seisoessaan se kannatteli oikeaa takajalkaansa ja huusi suoraa huutoa. Huh mikä tilanne! Rauhoittelin sitä ja vähitellen sen paniikki menikin ohitse. Tunnustelin sen jalkaa. Se tärisi ja Tiitu piti sitä koukistettuna ylös vatsan alle. Mitään normaalista poikkeavaa ei tuntunut, joten päästin sen seisomaan omillaan. Vaikka siihen sattui todennäköisesti valtavasti oli se pöhkö lähdössä kolmella jalalla kinkkaamaan Tumpun perään veteen. Oli pakko kieltää sitä tosi kovasti ja ottaa sitten pannasta kiinni.

Auto oli parin sadan metrin päässä. Ajatukset pyörivät ensiavussa - luu jostain poikki, jännevamma, lihasrevähdys. Komensin Tumpun pois vedestä ja käsky 'autolle'. Kinkattiin Tiitun kanssa hiljalleen kohti autoa Tumpun perään. Vähitellen Tiitu alkoi yrittää painoa oikealle jalalleen. Päästin sen vapaaksi ja jäin sen taakse tutkimaan sen menoa. Silloin huomasin kintereen alapuolelta tulevan verta. Siinä oli pari ilkeän näköistä vekkiä. Vedessä oli siis ollut jotain, mihin Tiitu oli jalkansa telonut. Tutkin tarkemmin ja veri tulikin nirhaumasta ei syvästä haavasta. Mietin voisiko se tuottaa niin paljon kipua .

No, tärkeintä oli, että koira varasi kuitenkin painoa ja yritti kävellä. Tosin niinhän Tiitu yritti pentunakin, vaikka en varvas oli poikki. Kun päästiin autolle, päätin mennä kotiin ja tutkia tilanteen. Sitä ennen kuitenkin palasin hiekkakuopalle ja menin veteen katsomaan pohjaa. Tutkin paikka, josta Tiitu veteen juoksi. Juuri siinä kohdassa, josta pohja syvenee nopeasti noin 30cm vedestä yli metriin oli kivi. Reilun metrin pitkä liuskekiven tapainen rannansuuntaisesti pilkistää pehmeästä hiekkapohjasta petollisesti. Portaan tapaiset reunat ovat paikoin veitsen teräviä ja työntyvä 30-40cm hiekasta vaakatasossa jyrkästi alaspäin viettävästä pohjasta. Huh! Tähän siis Tiitu itseään teloi,

Vaikka siis olen muka tutkinut veden ja ollaan käyty siellä kymmeniä kertoja, pohjassa oli tuollainen vaara. Koirat ovat juosseet siitä kymmeniä jos ei satoja kertoja veteen. Nyt se vain sitten sattui kohdalle. Mitä ilmeisimmin Tiitu on juostessaan ponnistanut takajaloillaan juuri kiven kohdalta... Ajatella, jos se olisi hypännyt täydellä vauhdilla etutassunsa kiveen...

Loppu hyvin kaikki hyvin. Haavan putsausta, särkylääkettä ja lepoa niin eiköhän tässä sillä selvitä. Yö meni hyvin ja aamupissalla käydessä Tiitu käveli jo lähes normaalisti.