Hyvää tätä vuotta!

Vuosi käynnistyi eläinlääkärireissulla Seinäjoelle. Teen pienen yhteenvedon miten asiat ovat menneet.

Tumppu ontui ensi kerran 2010 syksyllä. Blogissa kirjoitan 15.10.2010 töistä kotiin tullessa Tumpun olleen täysin kolmijalkainen. Muistan hyvin tuon iltapäivän. Kun aamulla töihin lähtiessä kaikki oli normaalisti, lienee mahdollista, että päivällä olisi sattunut jotain. Mitään todistetta tuosta ei kuitenkaan ole. Vaikka ontumista tutkittiin ei polvea tuolloin pidetty kivun aiheuttajana. Lääkityksellä ja levolla Tumppu palautui normaaliksi.

Meni lähes vuosi eteenpäin eli menneen vuoden syksyyn, kun ontuminen alkoi uudelleen. Se tuli raskaan liikunnan jälkeen illalla Tumpun levettyä hetken. Ylösnousun jälkeen se oli kivulias ja kankea. Pieni liike poisti kuitenkin ontumisen ja Tumppu liikkui ihan normaalisti. Minkäänlaista arkomisreaktioita me ei kotona saatu jalasta, vaikka sitä väänneettiin miten. Lepo ja kipulääke veivät oireet pois. Kävimme lopulta Pentti Tapiolla 3.11.2011, jolloin ontumisen syyksi osoittautui röntgen-kuvan ja taivutuskokeen perusteella polvi. Hoidoksi Rimadyl ja kortisonipistos. Hoidon ja levon jälkeen ontuminen jälleen loppui. Koko aikana Tumppu ei aristanut jalkaansa liikkuessaan. Sen into liikkua oli ihan entisellään.

Joulun alla ontuminen alkoi levon jälkeen uudelleen. Pentti Tapion kanssa juttelimme jo marraskuussa, että mikäli oireet jatkuvat on polvi syytä tähystää. Niinpä varasimme ajan Seinäjoelle ja 4.1.2012 Jarmo Rintasalo tutki Tumpun polven. Tässä hänen lausumaa:

" Oikean polvinivelen tutkimus tähystyksellä (antroskopia). Nivel tulehtunut ja siinä on nivelrikkomuutoksia. Etuside, nivelkierukat ja nivelpinnat ovat kuitenkin ehjät. Mitään korjattavaa vammaa polvessa ei todettu. Polven sisään ruiskutettu hyaluronihappoa ja puudutetta. Jatkolääkityksenä Rimadyl 2 viikon ajan. Sen jälkeen Cartrophen-injektio 4 kertaa viikon välein. Särkylääkettä voi antaatarvittaessa, mutta ei samana päivänä kuin Cartrophenia. Tikkien poisto 2 viikon kuluttua. Sidettä pidetään 2 päivää, siteen voi poistaa kotona. Ulkoilu kävelyvauhtista 4 viikon ajan, sen jälkeen liikuntaa voi lisätä voinnin mukaan. Polvi tulee jatkossakin kipeytymään normaalia helpommin, mikä pitää ottaa huomioon liikunnassa."

Kävimme tuon kirjallisen lausunnon lisäksi aika pitkän keskustelun. Rintasalo sanoi, että todennäköisesti nivelrikko ja sitä seurannut tulehdus ovat alunperin vamman aiheuttama. Milloin ja missä tilanteessa polvi on sitten vammautunut, on mahdotonta sanoa. Tuolloin 15.10.2010 vai jo aiemmin? Rintasalo arvioi kuitenkin, ettei kyseessä olisi esim. syntyperäinen tai kasvuhäiriön aiheuttama nivelrikko.

Jälkeenpäin moni asia näyttää tietenkin aina erilaiselta. Tapahtumat voi kerätä pala palalta kokonaisuudeksi, jota ei tietenkään silloin osannut nähdä. Nyt ymmärtää, että polvi on vaivannut jo vuosi sitten. Muistan myös hyvin elävästi, kun ihmettelin (taisin tästä kirjoitaa Valkkarifoorumillekin) Tumpun ravatessa lumeen jäävää oikean takajalan kevyttä raapaisua. Vaikka sen ravi on ollut ja on vieläkin silmälle kaunis ja puhdas, jotain epäsymmetristä siinä oli jälkien perusteella. Noh, nyt tiedämme. Todennäköistä on, ettei Tumppu enää koskaan voi tehdä pitkiä vapaita maastolenkkejä. Voi olla myös, että sen ja Tiitun vauhdikkaat leikit ja revittelyt ovat ohi. Näihin tässä nyt on varauduttava. Koitetaan nyt saada tämä kuukausi kunnialla hoitojen kanssa ensin alta pois.

Tumppu vielä nukutuksessa juuri kotiin saavuttuamme.

Operaation jälkeinen aamu. Uloslähtöä odotellessa.

Polvi 7.1. aamulla. Aikalailla se on vielä turvoksissa, vaikka toki paljon paremman näköinen kuin edellienä päivänä.

Nyt Tumppu jo varaa painoa jalalle ja kävelee ulkona varsin reippaasti. Tulee pitkä neljä viikkoa pitää se aloillaan. Juuri hetki sitten kun kävimme vähän kävelemässä, oli Tumppu valmis piehtaroimaan lumessa ja hyppi tasajalkaa moottorikelkkojen ohittaessa meidät. Se siitä rauhassa olemisesta. Huoh!

Ai niin. On vielä pakko kertoa eläinlääkärireissusta hieman. Odotushuoneessa oli useita koiria, sellaisiakin joiden käyttäytymisessä oli toivomisen varaa. Mietin jo että kuinkahan tässä käy, mutta turhaan. Olin jopa hieman ylpeä kauniisti käyttäytyvästä koirastani - ihan samoin lääkärin tutkiessa sen kipeää polvea.