Kovin harvakseltaan enää innostuu tänne blogiin kirjoittelemaan. Harmi.

En ole lainkaan varma uskaltaako tätä ääneen sanoa, mutta koirat ovat voineet ihan hyvin. Tässäpä hieman tarinaa kummastakin.

Tumppu on ollut koko alkuvuoden kevennetyllä liikunnalla. Se ei ole juurikaan päässyt oman tahtonsa mukaan vapaana juoksemaan. Myös leikit ja riehumiset Tiitun kanssa on saaneet jäädä. Lääkehoidon kanssa liikunnan rajoittaminen on kuitenkin parantanut polven tilannetta huomattavasti. Vaikka surulliselta tuntuukin kieltää eläväiselta koiralta sen liikkumisen riemu ja nautinto, on se ollut mielestäni kuitenkin oikea ratkaisu. Lumihangessa tarpominen Tiitun perässä ei vain ole sellaista, mihin Tumppu nivelrikkonsa kanssa kykenisi. Ja kun se ei itse ymmärrä omaa parastaan, on meidän se pakko sitten tehdä.

Itse polven leikkaushaava parani tosi hienosti, vaikka Tumppu polveaan kolhikin ja haava aukesi. Nyt jalkaan on kasvanut karva, eikä siitä päällepäin ulkopuolinen osaa huomata sitä koskaan operoidunkaan. Tumppu on kulkenut kaikki yhteiset hihnalenkit jo ihan entiseen tapaan. Anne on käynyt muutamia kertoja jo Tumpun kanssa juoksemassakin. Polvi kestää tasaisella alustalla kevyttä ravia hyvin, eikä vastaavaa ontumista mitä syksyllä oli iltaisin enää ole. Toki pienen kankeuden huomaa Tumpun ylösnoustessa, mutta enää se ei kinkkaa kolmijalkaisena. Tumppu myös hyppää soffalle, sänkyyn ja penkille ihan normaaliin tapaan, joten tuskin se kovin kipeäkään on. Oma iloinen itsensä. Hoidosta vielä sen verran, että Tumpulle annettiin neljän pistoksen Cartrophen kuuri. Nyt se saa cartivettia ja rimahdyliä päivittäin ylläpitoannoksella.

Itsellä tässä on tainnut olla enemmän sopeutumista kuin Tumpulla. Jotenkin tuntuu vaikealta hyväksyä, että Tumpun liikkumiset on nyt sitten tässä. Pitkät vapaat maastolenkit metsissä, pelloilla, kallioilla ja rannoilla ovat nyt sen kanssa entiseen tapaan koettu. Viime päivien upeat säät ovat toki vieneet merenjäälle ja saariin. Nyt sinne olemme menneet Tiitun kanssa kahden. Tumppu on jäänyt kotiin, lähdönhetkellä allapäin katsomaan meidän perään. Vaan minkäpä tässä voi, kun jalka ei kestä niin se ei kestä. Älytöntä olisi tuottaa koiralle tarkoituksellisesti kipua. Haikein mielin onkin tullut katseltua menneiden vuosien kuvia, missä koirat yhdessä vielä kulkivat mukanani.

Lumikenkäilemässä helmikuussa 2010.

Entäpä sitten Tiitu. Se on ollut aivan mainiossa kunnossa. Tiitulla tuli viime vuoden lopussa vähän tylsä jakso, kun liikkumisemme Tumpun jalkavamman takia rajoittui varin paljon hihnalenkkeihin. Jotenkin ei vaan jaksanut lähteä koirien kanssa erikseen liikkumaan. Sitä vaan toivoi, että Tumppu tulisi kuntoon pienellä levolla. Joulusta saakka olemme liikkuneet muutamia kertoja viikossa Tiitun kanssa kahden. Laatuaikaa meille molemmille. Oikeastaan liian harvoin tulee kertoneeksi kuinka hieno koira se oikeastaan on. Usein jaksaa muistaa sen sairauden ja siihen liittyvät ikävät asiat.

Tiitu on monella tapaa sellainen koira, jonka itseasiassa haluaisinkin. Se on sosiaalinen ja avoin kaikkea kohtaan niin ihmisiä, kuin muita koiriakin. Kahden sen kanssa kulkiessamme Tiitu on lähes aina kun mahdollista vapaana. Sen mahdollistaa hyvä hallittavuus. Vaikkei Tiitulta menekään tottikset kuten elokuvissa, pystyy sitä tiukoissakin paikoissa ohjaamaan käskyttämällä. Olemme kohdanneet maastossa muita huonosti käyttäytyviä koiria, eikä Tiitua tarvitse kytkeä. Voimme ohittaa muut kulkijat yhdessä käskyn alla ilman härdelliä. Ominaisuus jota arvostan koirassa enemmän kuin mitään muuta.

Hyvä hallittavuus tuo Tiitulle paljon vapautta, jota se kyllä käyttääkin surutta hyväkseen. Maastossa se on itsenäinen, utelias, kekseliäs, aktiivinen ja liikkuva - hyvin fyysinen kuten olen jo monesti maininnutkin. Se huolehtii itse itsensä liikuttamisesta, eikä sitä tarvitse motivoida keppien ja lelujen kanssa. Tiitulla on myös mainio lyhyt, mutta tiheä joka sään karvapeite ja yllättävän kestävät tassut. Kun olemme nyt siis ohjelmoineet koirien liikuttamisen uudelleen, on se tuonut Tiitulle lisää vapaita maastolenkkejä. Liikunnan lisääminen on tietenkin parantanut sen kuntoa ja painokin on hivenen pudonnut.

Lumikenkäilemässä Konginkarista kohti Poroluotoa.

Tiitu jäällä 29.2.2012.