Koiran lihashuolto

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tiitu lupaili, että kirjoittaisimme koirien lihashuollosta (mm. hieronta, venytykset). Aihe on tavattoman laaja, mutta kirjoitetaan nyt jotain ihan yleistä aluksi. Tästäkin aiheesta on monia mielipiteitä ja käsityksiä. Jatkossa kerromme omia ajatuksiamme, jotka ovat muodostuneet hevos- ja koirahierojakoulutuksen sekä omakohtaisten kokemusten kautta  (koiraharrastusta yli 20 vuotta).

 

Useimmat meistä tietävät, että ihmisen tulee ennen liikuntasuoritusta verrytellä ja suorituksen lopuksi venytellä lihaksistoaan. Kipeät niskat ja hartiat hoidetaan esim. hierojalla. Me tunnistamme itse kipeytyneet lihaksemme, mutta koira ei sellaista osaa meille kertoa. Tai ehkä paremminkin me emme osaa lemmikkimme ruumiinkieltä lukea. Usein ainut ratkaisumme ontuvan tai huonosti liikkuvan koiran kanssa on käynti eläinlääkärillä. Valitettavasti tuossa vaiheessa voidaan olla usein jo pahasti myöhässä.

 

Emme ehkä tule ajatelleeksi, että koiranomistaja voi omilla päivittäisillä toimillaan vaikuttaa merkittävästi koiran lihaskuntoon ja siten välttyä monilta ongelmilta. Erityisen tärkeää tämä on aktiivisessa ja raskaassa harrastuskäytössä olevien (esim. IPO) tai rakenteellisesta ongelmasta (nivelrikko) kärsivien koirien kohdalla. Lisäksi voidaan vielä mainita esim. leikkauksesta toipuvat koirat.

 

Koirien ruokinnasta puhutaan paljon. Oikea ruokavalio onkin merkittävä tekijä varsinkin pentujen kehittymisessä (myös lihaksiston) ja ikääntyvien kohdalla. On hyvä, että ruokavaliosta keskustellaan ja sitä pidetään tärkeänä. Sen sijaan liikunnasta ja lihashuollosta kuulee puhuttavan paljon vähemmän. Oikeanlainen monipuolinen liikunta on kuitenkin aivan yhtä tärkeää kehittymisen kannalta. Pentuaikana liikuntaa tulee luonnostaan pentujen peuhaamisen kautta. Ensimmäinen ratkaiseva askel tulee eteen koiran siirtyessä kasvattajalta uuteen kotiin. Koiran tulee saada monipuolista liikuntaa erilaisissa maastoissa ja ympäristöissä. Tästä on vastuussa uusi omistaja.

 

Koira tarvitsee monipuolista liikuntaa. Liikunnan tulee kehittää voimaa, kestävyyttä ja koordinaatiota. Näitä kaikkia voidaan kehittää liikkumalla vaihtelevissa maastoissa: epätasainen ja upottava maapohja, ylä- ja alamäet. Liikunnan rasittavuudenkin tulee olla vaihtelevaa: pitkiä rauhallisia lenkkejä ja rasittavia läähätykseen johtavia. Uinti on mitä mainioin lihaskuntoharjoitus, sillä se säästää koiran niveliä. Turvallisuus ja koiran ikä on tietenkin huomioitava kaikessa. Kun monipuoliseen liikuntaan lisätään venyttelyt ja hieronta, on tehty jo paljon. Lyhyt kestoisia venytyksiä on hyvä tehdä aina ennen ja jälkeen rasittavan liikunnan.

 

Lihasten venyttely ei ole vaikeaa ja totuttamalla koiraa tähän jo pennusta se oppii nauttimaan siitä (ainakin meidän aiemmat karvakuonot oppivat). Kuitenkin varsinainen hieronta ja venyttely voidaan aloittaa vasta noin vuoden ikäisenä, kun luuston kasvu on tapahtunut. Toki pentua voi ja tuleekin totutella venyttelyihin ja hierontaan esim. samalla kun sen kynsiä leikataan. Kaikki sivelyt ja ravistelut, sekä raajojen liikuttelut ovat sallittuja, mutta mitään ns. muokkaavaa hierontaa ei tule käyttää pennulle.

 

Tiitu on jo tottunut venytyksenomaisiin liikkeisiin (mm. jalkojen liikuttelut), sekä pitkiin kevyisiin sivelyihin, jotka jäljittelevät oikeita hierontaotteita. Jo nyt Tiituu rauhoittuu ja osaa nauttia sen lihasten 'hiplailusta'. Olemme myös pyrkineet liikkumaan mitä erilaisimmissa maastoissa. Lenkit ovat kestäneet vain noin puolisen tuntia ja senkin ajan koira on saanut kulkea omaehtoisesti vapaana. Alla on hyvä kuva, jossa näkyy lihasten työskentely pienessä ylämäessä, joka on vielä pohjaltaan pehmeää hiekkaa.

 

 

 

Yleistä

 

On syytä tiedostaa joitain asioita ennekuin edes harkitsee aloittavansa koiran pehmytkudosten huoltoa (lihakset, jänteet). Seuraavassa luetellaan millaisia lihaskudoksia koiralla on.

 

 

Lihaskudos

 - Aikuisen koiran painosta n.40-50%
 - Kyky muuttaa muotoaan (supistumiskyky)
 - Mikroskooppisen rakenteen perusteella lihaskudos jaetaan:
     1.Sileä lihaskudos
     2.Poikkijuovainen lihaskudos
     3.Sydänlihaskudos

1. Sileä lihaskudos
 - esiintyy ohuina kerroksina sisäelimissä:
          - ruoansulatuskanava
          - verisuonisto
          - keuhkoputket
          - virtsajohtimien seinämät
 - suuri venymiskyky
 - toimivat tahdosta riippumatta

2. Poikkijuovainen lihaskudos
 - Luustolihas, jonka avulla tapahtuu liike
 - Lihaksia ympäröi sidekalvo
 - Lihas jatkuu jänteiksi
 - Toimii tahdonalaisesti

3. Sydänlihaskudos
 - Nimensä mukaan sydänlihas
 - Toimii tahdosta riippumatta

 

Lihaskunnosta puhuttaessa käsitellään nimenomaan poikkijuovaista lihaskudosta, jollaisia ovat rankaa tukevat ja liikkumisen mahdollistavat lihakset. On syytä korostaa, että lihaksisto ei toimi yksin vaan on osa suurempaa kokonaisuutta, johon kuuluvat luusto ja lihaksen apusysteemit.

 

Lihasten apusysteemit

 1.Lihasfasciat
     - Fascia = kollageeninen sidekudoskalvo, peitinkalvo
     - Ympäröi lihasta tai lihasryhmää

 2.Retinaculumit, pidäkeside
     - Sidekudoslenkkejä, jotka nivelen kohdalla pitävät lihasten jänteet alhalla lähellä niveltä   lihaksen jännittyessä

 3.Bursat, limapussit
     - Subcutanea (ihon alla)
     - Submuscularis (lihaksen alla)
     - Subtendinea (jänteen alla)
     - Subfascialis (kalvon alla, jänteen päällä)

 4.Vagina tendinis, jännetuppi
     - Kohdissa joissa jänne liikkuu pitkän matkan
     - Toimii jänteen suojaajana sekä vähentää kitkaa

 

Jokaisella lihaksella on oma roolinsa yhdessä apusyysteemiensä kanssa esim. takajalan ojentajalihas vaikuttaa jalan ojentamiseen ja koukistaja puolestaan vastavaikuttajana estäen yliojennuksen. Aikaisemmin mainittu monipuolinen liikunta mahdollistaa näiden järjestelmien kehittymisen. Kokonaisuudessaan tämän järjestelmän toimintaan (lihaskuntoon) vaikuuttaa monet tekijät:

     - Ravinto
     - Neste
     - Hapenottokyky
     - Maitohapon sietokyky
     - Rakenne
     - Ikä
     - Rasitus/lepo suhde
     - Vanhat vammat
     - Peruskunto
     - Verryttely/palautus
     - Lihashuolto

 

Edellä mainittujen tekijöiden (tai puuttumisen) seurauksena voi olla ongelmia lihasten toiminnassa. Silloin puhutaan mm. lihaskireydestä.

 

Mistä lihaskireys johtuu ja mitä se aiheuttaa

 

 - Yleisin syy lihaskireyteen on yksipuolinen liikekaavio ja siitä johtuva yksitoikkoinen rasitus. Nämä aiheuttavat lihasten ja lihasryhmien välillä epätasapainon

 - Selvin lyhentävä/kiristävä vaikutus on voimaharjoittelulla, jos venytysharjoitukset laiminlyödään.

 - Kipu saa aikaan lihaksen jännittymisen ja kiristymisen. Noidankehä onkin alunperin liikekaavan aiheuttama lihaskireys tai jopa nivelkipu, joka taas osaltaan lisää lihaskireyttä.

 - Jatkuva kireys saa aikaan pysyviä vaurioita lihakseen lisääntyneen sidekudoksen muodossa. Lisääntynyt sidekudos saattaa aiheuttaa hermopinteitä sekä lihaksen elastisuus heikkenee. Nämä muutokset on usein palautumattomia.

 - Niveleen kohdistuva lihaskireyden aiheuttama epänormaali kuormitus nopeuttaa kulumien syntymistä, mahdollistaen yliliikkuvuuden ja altistaa nivelen traumoille.

 - Kireät lihakset aiheuttavat kipua lihaksen kalvoissa, jänteissä ja luukalvoissa, joihin kohdistuu jatkuvasti normaalia suurempi vetorasitus jänteen kiinnittymisalueella.

 - Lihaksen ja lihasryhmien epätasapaino voi aiheuttaa lihaksen kouristuksen (krampin), jolloin jänteeseen kohdistuva veto voi olla niin suuri, että jänne repeää osittain tai kokonaan. Veto voi myös joissakin tapauksissa murtaa luun jänteen kiinnitysalueen kohdalta, tällöin itse jänne voi säilyä vaurioitta.

 - Jäykän, lyhentyneen lihaksen tunnusmerkkejä on mm.:  nopea väsyminen, jäykkyyden tuntu ja paikallinen tai säteilevä kipu. Lisäksi muuttuneet liikeradat (mm.lyhentynyt askelmitta), liikelaajuus heikkenee (loppujousto puuttuu) sekä lihaksen tilavuus on muuttunut vaikuttaen turvonneelta ja tunnustellen on kova ja joustamaton.

 

Yksi lihaskireyden syy voi olla myös kova rasitus. Lihasta ylirasitetaan pitkäaikaisesti, jolloin lihaskireys kasvaa. Myös ympärillä olevat pehmytkudokset kiristyy, tällöin hermo jää "pinteeseen", mistä johtuen lihaksen toiminta heikkenee. Eli koira ei käytä tarpeeksi lihasta, jolloin tapahtuu lihaksen surkastumista (atrofiaa). Koiran normaali hengitystiheys (rodusta riipuen) on n.20-30 krt/min ja syke 70-130 krt/min. Jos noin 10 min rasituksen jälkeen hengitystiehys on yli 60, liikutaan ylirasituksen rajoilla. Tästäkin on monia mielipiteitä ja se suotakoon. Itse pidän tätä ohjenuorana jolloin on syytä tarkistaa ovatko koiran harjoitteet oikeassa suhteessa sen peruskuntoon.

 

Kipu ilmenee mm.

 

 - Liikehäiriöt (ontumat ym.)
 - Epävarmana liikkeenä tai haluttomuutena
 - Ruokahaluttomuus
 - Virtsan määrä vähenee
 - Asenne muutos ihmiseen, välinpitämätön tai agressiivinen

 

Lihaksiston ongelmat voivat johtua monista tekijöistä ja tulee myös aina muistaa koirien olevan yksilöitä. Se mikä käy toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Ongelmat johtuvat poikkeuksetta lihaskuntoon vaikuttavien tekijöiden laiminlyönnistä. Yksipuolinen liikunta, liikunnan vähyys, ravinto, juominen, rasituksen ja levon suhde ovat yleisimpiä syitä. Oma lukunsa ovat tietenkin rakenteelliset viat, joiden syy voi olla perimässä tai ympäristön aiheuttama (mm. ravinto, liikunta).

 

Lihashuoltoon liittyvistä toimista kerrotaan omassa osiossa.