Tiitu ja kissat tulevat yhä paremmin toimeen keskenään. Kissat ovat yhä rohkeampia, varsinkin Piu. Ne uskaltavat olla lattialla samassa huoneessa Tiitun kanssa. Vain Tiitun 'ylihellät' ystävyyden osoitukset saavat kissat lähtemään pakoon ja siirtymään sellaiseen paikkaan minne Tiitu ei pääse.

Siirsimme portin, joka jakoi olohuoneen kahtia nyt kodinhoitohuoneen oveen. Se oli oikeastaan pakko tehdä, sillä etenkin Piu alkoi kiusalla juoksuttaa Tiitua. Se tuli lähelle nuuhkimaan ja kun Tiitu lähti kohti, se siirtyi juuri ja juuri portin toiselle puolelle. Tiitun nukkuessa Piu kävi nuuhkimassa Tiitun tassuja ja se on selvästi kiinnostunut tehden tuttavuutta.

Kuvasta voi jo selvästi lukea Piun ruuminkieltä. Se osoittaa hännällään ja köyristämällä selkäänsä selvästi Tiitulle, että ollaan kavereita. Vaikka Piulla ei ole mahdollisuutta paeta, ei se enää puolustaudu kuten ennen vaan kääntää rohkeasti päänsä kohti ja Tiitu nuolaisee mojovan lipaisun poskelle. Tiitu puolestaan lähestyy usein Piuta korvat takana ja kuono alhaalla mielistellen. Eipä uskoisi, että viikko sitten välit olivat sillä tasolla, että veri tuli silmäkulmasta.

Pulmu on oma itsensä kaikessa. Niin myös suhteessa Tiituun. Koko sen olemus viestii, ettei se alennu moisen 'pennunretaleen' kanssa leikkimään. Useimmiten se patsastelee uunin päällä ilmeellä - ei vois vähempää kiinnostaa. Asenteestaan huolimatta liikkuu Pulmukin jo koko talossa lattialla. Se ei kuitenkaan ole läheskään samalla tavalla valmis tekemään tuttavuutta kuin Piu. Niin oli muuten edellisten koiriemme kanssa. Piu oli ylimmät ystävykset nuorimmaisen noutaja Sämpyn kanssa. Ne suukottelivat toisiaan tuon tuosta. Ehkäpä on kyse luonteesta. Toiset ovat sosiaalisempia kuin toiset.

Kissat ovat selvästi hyväksyneet uuden jäsen laumaan jo parin viikon jälkeen. Suhteen eteneminen ja lujittuminen riippu nyt Tiitun käyttäytymisestä. Jos se malttaa olla riehumatta ja muksimasta tassuillaan kissoja, ei ole epäilystäkään etteikö kaikki sujuisi hyvin jatkossakin.