Avattiin koirien kanssa geokätköilykausi. Parin tunnin reippailu tänään todella hienoilla kalliolla ja keväisessä runsaudessaan virtaavan kosken rannalla meni muuten kaikin puolin mukavasti, mutta Tiitu loukkasi tassunsa jossain. Hetken jo luulin pahempaakin sattuneen, kun verta oli joka paikassa. Se ei kuitenkaan ontunut ja haavakaan ei osoittautunut pahaksi. Oikean takatassun sisimmän varpaan nokassa ja anturassa on viilto. Vähän se tihkuu edelleen kävellessä, eikä mitä todennäköisimmin tule pysymään kiinni. Nyt Tiitu sitten teputtelee töppönen tassussa jonkin aikaa.

Kätköilyreissu oli siis mukava. Pitkästä aikaa ei satanut ulkoillessamme. Päästin tänään koirat juoksemaan vapaana vuorotellen. Sen verran hajuja osui niiden neniin ja olimme kaukana oudossa metsässä, etten halunnut ottaa riskiä niiden katoamisesta jonkun eläimen perään (sain opettavaisen soiton mennä päivänä). Kaikkiaan olen hyvinkin tyytyväinen tällä hetkellä koirien hallintaan riistan kanssa, mutta mitä todennäiköisimmin tuo tyytyväisyys kostautuu ennemmin tai myöhemmin taas pienenä välinpitämättömyytenä ja sitten taas... Helppo homma hallinnan parantamiseksi on antaa koirien juoksennella vapaana vuorotellen.

Iloisia ilmeitä ja löytynyt kätköpurkki.

Ai niin, meinasin aivan unohtaa. Tiitu paljasti juuri kuvassa olleen multikätkön ensimmäisen purkin, jossa sitten oli lopullisen kätkön koordinaatit. Tiitu juoksenteli vapaana edelläni ja gps:n juuri piipattua merkin 'saavut määränpäähän' katselin ympärilleni mahdollisia kätköpaikkoja. Tiitu otti jonkun vainun maasta ja lähti seuraamaan sitä alas pienen kallionseinämän juureen. Ehdin jo sitä hieman kieltääkin ja se vastasi iloisesti kutsuun ottamalla kontaktin ja pysähtyen. Menin sen perässä ja kuinka ollakaan siinä seinämän juuresta noin puolen metrin päästä missä Tiitu seisoi löytyi kallion halkeamasta purkki. Sattumaako? Niin varmaan.