Aika kuluu vauhdilla ja karvapallosta on kasvanut jo iso koira. Viuh vaan kuinka nopeasti. Edelleenkin voi rehellisesti sanoa kaiken menneen pennun kanssa hyvin. Alkuaikojen mahalöysyydet on jääneet taakse ja nyt on menty jo pidemmän aikaa siltäkin osin vallan mainiosti. Sisäsiisteys on käytännössä saavutettu. Sitä tosi on helpottanut paljon se, ettei Tiitun tarvitse olla yksin pitkiä aikoja.

Kaikki hampaat ovat vaihtuneet. Luut eivät tahtoneet tehdä kauppaansa hetkeen, mutta nyt sitäkin hanakammin. Ylihienoa oli saada eilen ihan aito luu, kun kävimme Kennel-Rehun autosta hakemassa luita ja sapuskaa. Kyllä kului tovi jos toinenkin uuden luun kanssa. Kuvasta näkyy hyvin ihka uusi valkoista hohtava purukalusto. Jopa sillä kelpaakin antaa luille kyytiä. Onneksi talon irtaimisto on vielä saanut olla tovin rauhassa. Saas nähdä kuinka kauan.

Onpa outoa, kun lumet lähtivät. Oli jo niin valkoista ja puhdastakin. Järvessäkään ei enää ole jäitä. Harmi, sillä parin viikon päästä odottelemme koiravieraita, kun Tiitun sisaruksia tulee meille kyläilemään. Olisi ollut huippua kirmailla porukalla jäällä. Vähänkö tässä innolla odotellaan muutenkin tapaamista.

Kävimme viikolla mattopesulassa. Siis sellaisessa itsepalvelujutussa. Tiitu oli myös mukana. Siellä kävi ilmi, että Tiitu on vähän malttamaton odottaja oudoissa tilanteissa. Kun asumme täällä maalla hiljaisuuden ja rauhan keskellä, ei Tiitu voikaan saada päivittäin kokemuksia vastaavista tilanteista. Siispä niitä on jatkossa hankittava lisää. Ei auta kuin joka kaupunkireissulla tästä lähtien mennä tutkimaan uusia paikkoja ja vaikkapa istuksimaan tunniksi kauppakeskuksen aulaan :) Aikaisemmat karvakuonomme saivat kaupunkielämyksiä lähes joka ulkoilureissulla. Tiitu sen sijaan pääsee kirmailemaan metsissä, pelloilla jne. No moni koira (myös omistaja) voisi olla Tiitulle aiheesta kateellinenkin. Jotta pärjäämme tulevaisuudessa eri paikoissa on jo pentuna tutkittava rappukäytävät, hissit, liikennevalot jne jne.