Juu, Tumpun kanssa on käyty Kokkolassa pentukoulussa ja jatkettu samaan putkeen näyttelykoulutuksessa. Ihan hyvin menee. Toisaalta hauskaa, kun viimeksikin paikalla oli arvioilta 30 jos jonkin rotuista koiranalkua ja sitten me. Juttelin kouluttajan kanssa hetken ja Tumppu tutustui oma-alotteisesti kouluttajaan - niin ja todella hienosti. Kaikkiaan se on käyttäytynyt vieraita ihmisiä kohtaan koirakentällä kuten koiran kuuluukin.

Myös muita koiria kohtaan mennään parempaan suuntaan. Ohjaajiensa kanssa touhuavat koirat saavat olla ihan rauhassa, eikä Tumppu niistä piittaa. Sen sijaan haukkuvat tai leikkivät koirat liian lähellä nostavat kyllä niskakarvat pystyyn. Pahinta ovat kentälle puihin kiinnitetyt koirat, jotka haukkuvat ja tuijottavat ohikulkevia ja jopa sykyilevät kohti niin pitkälle kuin naru antaa myöten. Ne Tumppu kokee melkoisena uhkana, eikä sen itsevarmuus oikein vielä riitä olla vaan.

Näyttelykoulutuksessa edistymme myös. Viime kerralla koiria olikin vähemmän. Isot ja pienet koirat juoksutettiin kehässä yhtäaikaa. Isot koirat kiersivät ulkokehää pienten koirien rinnalla. Melkoinen haaste, mutta selvittiin siitäkin upeasti. Tälläkin kertaa tuomarin tunnustelut ja hampaiden katsominen meni mallikkaasti. Rehellisesti sanottuna olen nähnyt huomattavasti huonompia esityksiä valkkareiden näyttelykehissä.

Tumppu poikkeaa kehässä Tiitusta huomattavasti. Kun se ei koe mitään uhkaa, on se hyvin rauhallinen ja malttaa odotella pitkiäkin aikoja. Havaittuaan toisten koirien "vaarattomuuden" ei se kiinnitä niihin mitään huomioita.Tiitu puolestaan haluaa tervehtiä kaikkia ja heti, ja mikäli se ei ole mahdollista pitkästyy se hetkessä. No, onhan Tiitun kohdalla tässä tapahtunut merkittävää kehittymistä. Siltikin ero on selvä.

Parasta Tumpussa oli viime kerralla näyttelykoulutuksen lopputtua tapahtunut omaehtoinen innostuminen. Olen yrittänyt pitää sen kierrokset kaikin tavoin matalalla, enkä edes vielä yrittänyt nostattaa sitä leikkiin. Kun kehuin sitä kovasti näyttelykoulutuksen päätteeksi innostui se hyppimään omia leikkihyppyjään tasajalkaa. Vastaavaa ei ole tapahtunut koskaan sellaisessa ympäristössä. Tietty käytin tilaisuutta hyväkseni ja leikin Tumpun kanssa hetken. Otettiin myös muutamia sivulle, maahan, seuraa liikkeitä ja ne meni tosi hienosti. Pitänee vielä kertoa, että samaan aikaan kentällä oli talkooväkeä haravoineen tasoittelemassa kenttää ja useita muita koiria.

Vaikka koirakentällä asiat menevät Tumpulla jo suht'koht, on kotimaisemissa paljon vielä tekemistä. Varmaankin reviirikäyttäytymisellä on tässä osansa. Tutut kylätiet ovat Tumpun mielestä taatusti reviiriä yhtälailla kuin kotipiha. Sen ärsytyskynnys kotimaisemissa on paljon matalampi kuin oudossa paikassa. Tumppu myös tukeutuu selvästi enemmän ohjaajaan esim. kentällä, jolloin siihen vaikuttaminen ja sen hallitseminen on helpompaa.

Tiitu on laihtunut. Oulun näyttelyn pullukka-kommenteista on sen paino tullut alaspäin lähes kolme kiloa. Liikuntaa on lisätty ja se varmaankin näkyy. Tehtiin tässä pisin yhtäjaksoinen lähes kilpailunomainen koirajuoksutreeni ( n.4,5km ja 18.05min ). Alku kolme kilometriä oli todella jyrkkiä mäkiä sisältävä ja erittäin vaihteleva maasto. Loppukiri vedettiin sitten tasaista hiekkatietä. Tiitun motivaatio vetää oli mainio koko ajan ja loppu tultiin tosi vauhdikkaasti. Ostin uuden vetonarun, sellaisen koko matkalta venyvän, kun entinen napsahti poikki molempien koirien kanssa juostessa (onneksi ei missään vaarallisessa paikassa). Se tuntui miellyttävältä omassa kropassa, mutta ehkei ole käyttökelpoinen kisatilanteessa, sillä koiran hallinta sillä on vaikeaa. Koirajuoksutreenit sujuvat hyvin :)