Eilen olimme Tiitun kanssa elämämme ensimmäisessä näyttelykehässä molemmat. Päivän voi tiivistää lyhyesti - kokemusta rikkaampi.
Aiemmat mätsärit on mennyt eiliseen verrattuna hienosti. Eilen sattui monia asioita, joista pitää ottaa opiksi. Ei todellakaan siksi, että näyttelymenestys olisi maatakaatavan tärkeää. Tiitun kanssa on pakko opetella käyttäytymään paremmin sekä kehässä, että sen ulkopuolella. Tiitu kouhotti, innostui ja kävi välillä melkoisilla kierroksilla. Kehään pääsyn odottelu oli paikotellen melkoinen koettelemus. Kaikki ihmiset ja koirat olisi pitänyt saada puhutella ja jokaisen kanssa leikkiä. Paikoillaan oleminen sai aikaan ulinaa ja haukumista.
Aiemmin kehässä on tuo rauhattomuus loppunut. Eilen se jostain syystä jatkui sielläkin. Toki kehä oli mielettömän paljon ahtaampi, kuin missä aiemmin olemme käyneet. Juuri kun oli pääsemässä raviin piti mutkassa jo kääntyä. Eihän me tuollaista liikkumista ole kertaakaan treenattu, mikä todellakin näkyi sekä minun, että Tiitun tekemisessä. Ahtaus ja muiden koirien läheisyys ja haukkuminen vei Tiitun huomion esiintymisestä muualle. Ei todellakaan mikään mallikas suoritus.
Hyvää oli tietenkin avoin suhtautuminen tuomariin ja hampaiden katsomiseen, sekä arvostelu (junnujen kolmas). Pistetäänpä se nyt tähän (tuomari Anita Lindroos, Ruotsi): "Erittäin hyvä. Kaunis pää. Hyvät silmät ja purenta. Hyvä rintakehä, luusto ja kulmaukset. Hyvä väri ja karvan laatu. Liikkuu hyvin." Liikkumisesta sen verran, että jos meidän eilisestä esiintymisestä saa tuollaisen lausunnon, niin paljon parempaa on odotettavissa sitten, kun oikeasti onnistumme esiintymisessä. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla kuinka hyvin isäntä liikkui.
Tiitun sisaruksilla meni hienosti. Halla oli paras narttu ja esiintyi tosi kauniisti. Aksu puolestaan urosten kakkonen. Aksu on kyllä tosi iso ja komea uros. Jostain syystä Wanda ei tämän tuomarin silmää miellyttänyt. Liekö syynä ollut se, että se oli päivän ainut pitkäkarvainen. Onnea menestyneille!
Kommentit