Sopivasti viilenevä ilma innosti heti töiden jälkeen koirien kanssa metsään. Tein molemmille heti metsään mentyämme kaksi jälkeä koirien odottaessa kiltisti autossa. Ensimmäiset olivat varsin lyhyitä alle 50m, Tumpulle jopa selvästi alle. Tumpulle laitoin makupaloja alkuun noin joka toiselle ja loppua kohti noin joka viidennelle askeleelle. Ajattelin hillitä Tiitun hosumista sillä, että pitkästä aikaa silläkin oli makupaloja alusta alkaen.

Tumppu työskentelee hitaasti nautiskellen. Se tarkisti ensimmäisellä jäljellä tarkkaan jokaisen askeleen, josko siellä olisi makupala. Todellakin onnistunut suoritus, vaikka en tarpeeksi huolellisesti tarkistanut tuulen suuntaa ja se tuli hieman takaviistosta. Tiitu kävi melkoisilla kierroksilla, kun se joutui odottamaan vuoroaan autossa. Kävelytinkin sitä  jonkin aikaa, ennekuin päästin jäljelle. Melkoista hosumista alku olikin. Ensimmäiset makupalat jäivät kanervikkoon, mutta hetken päästä homma parani. Loppupuolella oli loiva kulma, mikä meni säheltämiseksi Tiitun tehdessä kahdeksikon taimikossa vetäen liinan solmuun. Kaikkiaan kuitenkin rauhallisempi suoritus kuin aikoihin.

Tumppu toisella jäljellä.

Tiitu toisella jäljellä.

Ennen toiselle jäljelle lähtöä kävimme vajaan tunnin lenkillä purkamassa vähän paineita, mikä rauhoittikin etenkin Tiitua selvästi. Tumpun toinen jälki oli reilut sata metriä ja sisälsi kaksi loivaa kulmaa. Makupaloja oli vain ihan alussa ja sitten pari lyhyttä pätkää kulmien kohdalla. Tumppu teki täydellistä työtä, tarkkaan ja rauhallisesti löytäen kulmistakin jokaikisen makupalan. Tiitun toinen jälki oli suora reilut 200m ja alkuun muutamia makupaloja. Nyt Tiitukin oli rauhallisempi. Huomasin kuitenkin, että pienikin epävarmuus kiihdyttää sen mieltä ja se alkaa hosua. Hienoa oli kuitenkin, että sen työskentely rauhoittui sen päästessä takaisin jäljelle. Kuvistakin huomaa koirien olemuksessa näkyvän eron. Tiitu menee häntä pystyssä "kouhottaen", kun taas Tumpun olemus on rauhallinen ja "keskittynyt".