Joo, oon vähä innoissani. Pitää kirjoitella itselle taas muistiin ajatuksia. Näitä on sitten päiväkirjan tapaan hauska lueskella ajan kuluessa eteenpäin. Luin nimittäin taas kerralla hiljentynyttä treeniblogiamme. En kuitenkaan jaksa sitä alkaa uudelleen päivittämään ainakaan vielä. Siispä kirjoittelen tänne.

Koirien liikkumista sekä määrää, että tehoa on nostettu aika nopeasti syskyn viiletessä. Vielä ei olla lähelläkään sitä mitä teimme vuosi sitten ennen Riihimäen SM-kisoja. Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin on treenimme ollut lähtökohtaisesti aina Tiitulle suunniteltuja. Erityisesti näin on menetelty silloin, kun molemmat koirat ovat olleet mukana. Jälkeenpäin ajatellen päiväkirjamerkitöjä selatessani huomaan tehneeni Tumpun osalta huonoja ratkaisuja jopa suoranaisia virheitä.

Tiitu on alusta alkaen palkaantunut juoksemisesta itsessään ja sanallisista kehuista vedon lopussa. Niinpä luonnollisesti yhdessä vedettäessä olen toiminut sen mukaan. Tiitulle on opetettu selvät rutiinit ja "käskyt", joilla veto eli työt alkaa ja loppuu. Usein se on osoittanut väsymysistä, mutta innostamalla ja kannustamalla se intoutuu vielä yrittämään kaikkensa seuraavan mäen päälle, jossa sitten homma seis ja palkkana kehut. Molempien koirien vetäessä olen pitänyt näistä rutiineista kiinni. Tumppu ei kuitenkaan ole samalla tavalla ohjattavissa tai motivoitavissa, joten ymmärrettävää on, että se on vain sitten hengaillut mukana vetonaru löysällä. Viime viikon canicrosstreeneissä toisten koirien mukanaolo ja juokseminen edessä oli Tumpulle aivan erilainen motiivi vetää. Se kiihtyi kyllä muiden koirien läsnäolosta, mutta sai purkaa kiihtymyksensä juoksemiseen. Ja lopunperin se käyttäytyi ihan mallikkaasti.

Usein olemme myös yhdessä tehneet niin, että Tiitu on juoksennellut vapaana ihan vain paremman hallittavuutensa takia. Tumppua on ollut pakko pitää kytkettynä varmuuden maksimoimiseksi. Pitkällä aikavälillä koirien liikkumisessa syntyy merkittävä määrällinen ja tehollinen ero. Ilmiselvää on, että laitettaessa ne sitten yhdessä juoksemaan on ero melkoinen - sekä motivaatiossa, että jaksamisessa. Siitä huolimatta olen tyhmyyksissäni vedättänyt koirilla varsin paljon yhdessä.

Huomasin myös vasta, että Tiitullahan on jonkinmoinen johtajan asema koirien vetäessä yhdessä. Tämä ilmenee haluna härkkiä etenkin vedon alussa Tumppua. Tiitu siis pitää röyhkeällä käytöksellään joskus Tumpun takanaan. Luonnollisesti tämä latistaa Tumpun vetointoa. Ei tätä jatkuvasti tapahdu, mutta kuitenkin.

Nyt on siis sitten muutettu systeemiä. Tiitu on juossut vapaana jäniksenä edellä ja Tumppu valjaissa vetäen lyhyitä vauhdikkaita vetoja. Yhdessä vedetyt treenit on jätetty pois. Eilen juostiin vapaa maastolenkki reilu tunti yhtämittaan ilman pysähdyksiä tai taukoja. Tumppukin oli koko matkan vapaana. Väsyminen näkyi molemmissa noin 50 minuutin kohdalla. Lisäsin siinä vaiheessa itse vauhtia ja juoksutin koirat aluskasvillisuudelta raskampaan maastoon. Hyvä ja onnistunut treeni. Tumpun kanssa on maastossa näkyväisyyttä oltava riittävästi, jotta kykenee ajoissa reagoimaan sen liikkeisiin. Toisaalta, kun itse pitää riittävää vauhtia yllä ei koirillekaan jää aikaa irrota kauas ja ne pysyvät luonnollisesti paremin mukana.