Onpa ollut poikkeuksellisen kurjat olosuhteet. Pimeää, vettä ja kuraa. Meillä on kaivettu tänne maaseudulle jotain kaistaa... siis valokaapelia kaiketi. Kun kylätiellä saanut muutenkin tepastella nilkkoihin asti liejussa ja kurassa, on tie ollut kaivinkoneiden ja kuorma-autojen jäljiltä katastrofi. Kaiken lisäksi lumien antaessa odottaa ovat päivät yhtä pimeyttä.
Vierähti tuossa melko tovi edellisestä päivityksestä. Vaikka joka päivä tuleekin koneella istuttua, on päivitykset jääneet. Eipä tässä mitään maata kaatavaa ole sattunutkaan. Ihan sitä normaalia arkea vaan.
Ai niin, pitääpä se kertoa, että hommasin uuden paremman otsalampun. No sitten innosta puhkuen sitä kokeilemaan ja olihan melkoinen ero vanhaan. Oltiin sitten koirien kanssa umpipimeässä maastossa ja naps vaan valot sammuksiin ja ympärillä täydellinen pimeys. Eikä valoja päälle millään. Onneksi koirat olivat vyössä kiinni. Käsikopelolla sitten lampun paristoja räpläämään josko vika olisi niissä. Syttyihän se lamppu uudelleen, muuta paloi vain hetken. Tämäpä se metkaa on. Onneksi lamppu paloi pätkittäin aina paristojen poiston ja paikalleen laittamisen jälkeen sen verran, että pääsimme tutulle metsäautotielle.
Omat riskinsä näihinkin laitteisiin liittyy, niin hyviä kun ne ovatkin. Eikun sitten kauppaan takaisin ja uusi lamppu tilalle. Kun vastaavaa mallia ei ollut hyllyssä, jouduin ostamaan vielä seuraavan tehokkaamman mallin. Valotehoa tuli edelleen lisää. Pari kertaa olen käynyt koirien kanssa maastossa lampun kanssa. Kyllä sillä kelpaa liikkua entisiin lampuihin verrattuna, kunhan vaan ei mene pimeäksi kesken kaiken. Täytynee sen verran ottaa opiksi, että pitää varalamppua mukana, kun ihan umpimetsään menee. Vaikka ei mitään paniikkia syntynytkään, oli lampun sammumisen jälkeen odottamaton säkkipimeys jotenkin ahdistava kokemus. Olisi sieltä metsästä ollut tekemistä pois päästä. Turvauduttava ehkä koiriin... (Tässä tietoa lampusta jonka ostin ,hinta 79e).
Onneksi on pari päivää ollut pakkasta. Eilen tuntui lähes taivaalliselta ulkoilla päivänvalossa. Eipä se aurinko kovin korkealle ennätä, mutta kun kiipesi vähän korkeammalle tai hakeutui tarpeeksi avoimelle paikalle, näkyihän se. Metsässä oli kaunista ja hiljaista. Koirat nauttivat nekin saadessaan pitkästä aikaa tehdä muutakin kuin teputella pimeässä kytkettynä. Kamerakin sattui mukaan ja kortti täyteen kuvia. Olosuhteet olivat hienot kuvailla, joten ihan mukavia kuviakin sain. Tässä muutamia teillekin.
Kommentit