Täytyypä tarttua heti Elinan hienovaraiseen vihjaukseen ja päivittää kuulumisia.

Tosiaankin Tiitun tassu parani reilussa viikossa ja varvas on nyt jo palautunut entiseen muotoonsa. Suosittelen kyllä kaikille tassuhaavojen huolellista suojaamista tossulla ja riittävän kauan, ettei tule takapakkia haavan aukirepeytymisen takia.

Punkkeja tuntuu olevan edellisvuotta enemmän. Molemmilta koirilta on niitä jo poistettu. Jotenkin näyttäisi siltä, että Tumppu kerää punkkeja selvästi enemmän kuin Tiitu. Valkoisessa koirassa on se etu, että silmä oppii huomaamaan turkissa liikkuvan mustan pisteen jo ennenkuin punkki ehtii piiloutua karvan sekaan. Tumpun jaloista ehdin lenkillä jo löytää samasta etujalasta kaksi kiipeämässä kovaa kyytiä ylöspäin. Olemmekin jo vähän vältelleet pitkiä heinikoita, joita tässä meillä on ihan pihapiirin ympärillä enemmänkin. Ja punkkitarkastus on syytä tehdä muutamia kertoja päivässä.

Koirien kanssa on touhuiltu vähän sitä ja tätä. Innostuttiin jopa canicross-lenkille. Molemmat juoksivat innosta piukeena. Olen ihan varma, että Tumppu on kirimässä selvästi kiinni Tiitun fyysistä etumatkaa. Se on parhaassa kunnossa mitä se on meillä olleessaan koskaan ollut. Selvästi tuo parempi jaksaminen näkyy myös suurempana intona liikkua. Jossain hurjissa ja -pakko myöntää - epärealistissa kuvitelmissani hetken jopa mietin rohkenisinko Tumpun kanssa canicross-kisoihin mukaan. Siitäkin huolimatta, että edelleen toisten koirien kohtaaminen etenkin tässä omalla reviirillä (mikä on perin laaja) on ongelma. No onneksi tuollaiset kuvitelmat menevat nopeasti ohi ;)

Päivänä muutama, en edes muista milloin, annoin laatuaikaa sekä itselleni, että koirille. Olin siis touhuilemassa vain yhden koiran kanssa. Pakostakin erikseen tehtyjen lenkkien jälkeen siunailee sitä hulluuden määrää mikä jostain putkahtaa esiin koirien ollessa yhdessä. Kävimme nimittäin Tumpun kanssa geokätköilemässä Kokkolassa. Liikuttiin kahdestaan ihan kaupungin keskustassa mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Tumpun luonteen vahvuudet pääsevät oikeuksiinsa juuri ollessa sen kanssa kahdestaan oudossa paikassa. Se on rauhallinen ja tasapainoinen, eikä se stressaa. Makoilimme pitkään Länsipuiston nurmella katselemassa kaupungin hälinää.

Kiipeilimme lastauslaiturille, kävimme rautatieasemalla, kävelykadulla ja parkkihallissa. Kaikissa paikoissa Tumpun kanssa oli vaivatonta kulkea. Se ei vedä, eikä kouhota. Jos palautan mieliin Tumpun luonnetestiä, ne osa-alueet joissa Tumppu pesee mennen tullen Tiitun näkyvät juuri edellä kuvaamissani tilanteissa. Hämmentävää tässä on vain se minne tasapainoisuus ja rauhallisuus kaikkoavat, kun koirat ovat yhdessä. Voin kuvitella sitä tuskastumisen määrää, minkä olisin kohdannut kiertäessäni samat paikat molemmat koirat mukana.

No, joo. Palataanpa heti kerralla sitten takaisin maan pinnalle. Tulin juuri hetki sitten koirien kanssa maastolenkiltä. Huoh! Ajattelin käydä Vattajalla, kun kerran Puolustusvoimien varoilmoituksen mukaan sotiminen piti 23.5. olla ohi. Perille päästyämme meitä odotti kuitenkin seuraava näky.

Varoitustauluun on teipattu A4, jossa lukee, että alue suljettu 27.5. saakka. Mistäpä tuon sitten taas tiesi. Hyvin tyypillistä Puolustusvoimien toimintaa. Näinhän ne jokamiehenoikeudet Natura-alueella toteutuvat. Mitäs, jos olisimme eksyneet alueelle 50m, ohi tämän puomin hyvässä uskossa, että ampuminen on loppunut? Ois tainnut jäädä tuo paperin teksi huomaamatta...

No eihän tämä ollut se asia. Vaan... kysymys kuuluu: missä kuvasta on toinen koira? Niin en minäkään tiedä missä se on. Tumppu otti omaa aikaa ja lähti salakavalasti dyynin takaa läheiseen ryteikköön. Vihellyksen ja kutsun jälkeen Tiitu tuli kuuliaisesti luokse (niinkuin se yleensä aina tekee). Tumppu sen sijaan sykyili ryteikössä, eikä meinannutkaan tulla. Suvaitsi sitten noin 20 minuutin jälkeen hiippailla minun ja Tiitun perään. Rasittavaa! En tiedä mikä oli taas. Tiitu ei ainakaan ilmaissut mitään riistaa. Ois toki lähtenyt mielellään jäljestämään Tumpun jälkeen, mutta omat hermoni paloivat sen verran karrelle, ettei todellakaan haluttanut moiseen ryteikköön lähteä rämpimään. Niinpä keksimme Tiitun kanssa omaa mukavaa tekemistä ja odottelimme Tumppua.

Ai, niin. Tein ennen lenkille lähtemistämme koirille kesän ensimmäiset jäljet. Molemmat ajoivat pitkän tauon jälkeen ihan ok. Tiitua piti vähän harhauttaa, kun se nostaa kierrokset tappiin huomatessaan pääsevänsä jäljestämään. Yleensä se vuotaa jo nähdessään liinan. Nyt laitoin vain pannan ja taluttimen ja menimme mukamas postilaatikolle. Toin se sitten sieltä rauhoittuneena suoraan jäljelle ja kappas vaan selvisi yllättävän hyvin. Viime kesäinen älytön kouhotus oli poissa. Pystyessään pitämään vireystilansa oikeana Tiitu kyllä jäljestää hyvin ja tarkasti. Sen kattila kuitenkin kiehuu niin herkästi yli ja aiheuttaa sitten hosumisen ja kierroksilla käymisen. Tästä tilasta sitä on vaikea saada alas. Pienikin pakote vain lisää lämpöä ja kiehuminen vaan lisääntyy. Niin, kyllähän minä teidän, että suurin osa tuosta on minun omaa osaamattomuutta ja tehtyjä virheitä. Nooh.. pääasia, että koirilla on mukavaa ja tekemistä.